Sunnuntai 10.6.12

Usko Juha Sipilään tuntui nousevan miesten saunassa Auttilassa. Jospa siinä on uusi aikaansaava mies. Tuntee etiikan ja talouden. Mutta mitäs Väyrysellä nyt tehdään? Riittääkö koulutus kiihkeän miehen lopputöiksi.

Samalla pohdittiin mihin kaikki raha oikein katoaa tässä vauraassa maassa. Viisaat selittivät, että julkiseen hallintoon, joka kasvaa ja nielee yhä enemmän. Uskotaan toistaiseksi. Kohta sitä virtailee lisää Välimeren rannoille.

Ei näet oikein päähän mahdu (sen paremmin kuin Timo Soinin) miksi meidän täältä pienestä pohjolasta on tuettava Espanjan vanhaa mahtavaa kuningaskuntaa, suuren armadan, löytöretkien, riiston ja turismin emämaata. Tässä voi kulkea kansan kärsivällisyyden raja, vaikka se hyvin venyvä onkin.

EM-peleihin on päästy vasta pintapuolisesti, kun oli tätä oopperaa ja muuta kohinaa. Meillä on veikkaukset päällä omalla futisporukalla, kohta tiivistettävä seurantaa.

Talossa on hulinaa, vieraita, lapsia ja kaikenlaista, joten tiivistän raporttini hiljalleen lämpenevästä Hämeenkyröstä tähän.

Lauantai 9.6.12

Olihan turnee Ilmajoelle, tänään illan suussa palattiin.

Johdattelin joukkoa bussissa oopperan aiheeseen, ja moni sanoi, että taustan selostaminen oli kovasti tarpeen elämyksen syventämiseksi. Tämmöisessä retkessä on ilonsa ja vastuksensa, nyt aikataulu osoittautui liiankin väljäksi, mutta mikäs oli aurinkoista iltaa odotella. Sitä paitsi ennen ensi-iltaa oli kaupungintalossa talvisotaseminaari, jossa oli luvannut todistaa samoista seikoista: kuinka libretto Taipaleenjokeen syntyi.

Aterioimme Kestikartanossa, joka on komea rakennus, mutta ilmeisen vaikea pitää ja saada kannattamaan, kun vuokraaja vaihtuu joka vuosi. Suuri avara majoitushuone saatiin piharakennuksesta. Lähinnä ryhmiä siellä palvellaan ruokalan eli entisen renkituvan puolella, ihme ettei kartanoa saada käyntiin kunnon kesäravintolana. Ikkunoista ja terassilta näkee suoraan ooppera-areenalle ja kuulee arvattavasti hyvin.

Itse esitys meni hienosti, ei siinä mitään. Hyvin pysyneet terässä, täyttöastekin kuulemani mukaan edelleen kolmantena kesänä 97%. Musiikkijuhlien talous on saatu kuntoon näiden kolmen kesän aikana ja siirtovelatkin maksettu. Lasse Lehtinen siellä jo verrytteli ensi kesän Kekkosta varten, lehdistöä informoitiin ja näkyvästi uutta juttua markkinoidaan.

Kyröläis-tamperelainen kulttuuribussimme palasi esityksen jälkeen, mutta Eeva-Liisa jäi kanssamme hillumaan. Kävimme kaupungin kokkareilla ja vielä jatkoilla paikallisessa Krouvissa, missä karaoke tietysti kajahteli ja tanssikin sujui.

Tänään kävin vielä tuttuja tapaamassa ennen päiväesitystä ja kuulin hyviä kommentteja serkuiltani, jotka retkeilivät Musiikki-Marjatan peesissä. Hyvä tunnelma jäi, päivä paistamaan, alkutahdit korvaan soimaan, kun ajelimme kotia kohti.

Viimeiset esitykset ensi viikonvaihteessa, sitten on tämäkin talvisota ohi. Paras tunnustus, jonka sain: mies löi olalle kylänraitilla ja kehaisi notta

Torstai 7.6.12

Voisiko kenraali Makarovin puhe vähän säväyttää myös Taipaleenjoki-oopperaa, jonka kolmannen kesän ensi-iltaa matkaamme huomenna seuraamaan, mukana parinkymmenen hengen iskujoukko täältä Kyröstä, Tampereelta, Pirkkalasta ja Helsingistä.

Ainakin puolustukselliset mielialat Suomessa ovat parissa päivässä sähköistyneet. Eiköhän joku jo kaiva rensseleitä esiin, ja puolustusresurssit tulevat uuteen tarkasteluun. Perussuomalaiset jo avasivat tulen päin hallitusta. Draamallisia aikoja elämme, ooppera talvisodasta sopii tähän hetkeen kuin nyrkki silmään

Keskiviikko 6.6.12

Juuri kun luulin kaiken olevan niin hyvin kuin kunnossa, Kansallisarkiston johtaja antoikin ystävällisesti luvan lukea Huovisen ja WSOY:n kirjeenvaihtoa, vaikka aineisto on siirron jäljiltä järjestämättä. Siinä päivä hurahtikin. Valtaosa tietysti raha- ja painosasioita, mutta ohessa muutamia kiintoisia, liikuttaviakin lisäviittoja. Nyt ne on vain Vuokon kauhuksi tungettava jo taitettuun tekstiin jollakin ilveellä.

Mutta toisaalta mulla käy useinkin tällainen säkä: viime hetkillä aukeaa joku aineisto, jota ilmankaan ei voisi olla. Todettakoon että suurin osa Huovisen kirjeenvaihtoa on toki hänen kotiarkistossaan, jonka olen huolella käynyt läpi. Tänään vielä piipahdin yhtä käsikirjoitusta vilkaisemassa. Ja toden totta: Talvituristia on kuin onkin kustantajan silloisen (1965) tussikynän toimesta aika lailla loivennettu, kuten Jaakko Syrjä muisti.

Kohta on kumminkin lopetettava tämä täydennysvimma. Ei auta, kun kone jää päälle. Tuntuu että ilman tuota ja tuota kirja latistuu kokonaan.

Taas tuttua reittiä

Tiistai 5.6.12

Eilen käytiin Ikaalisissa juhlistamassa Felix Frangin näyttelyn avausta ja Minni Huusarin kirjoittaman Frang-teoksen uuden painoksen julkistamista. Frangin syntymästä tulee 150 vuotta, samaa ikäluokkaa kuin Helene Schjerfbeck, Eero Järnefelt, Venny Soldan ja Juhani Aho. Akseli Gall

Maanantai 4.6.12

Kohtalaisen asiallinen esittely Huovisen jälkeenjääneistä Aamulehdessä. Tämä kriitikko Brander on seurannassani sen jälkeen, kun vuosia sitten yltiötyperästi pilkkasi Vesan ja minun ihan kunnollista Jylhä-kirjaa Turun Sanomissa.

Tulen kentältä ammuttuani kaikki rankkarit Askon aavistuksiin tai ohi. Masentavaa. Aina ei voi onnistua. Toni Kolehmainenkin epäonnistui ratkaisevassa rankkarissa Latviaa vastaan. Tämä ei ole Suomen laji. EM-kisat alkavat, tunteja kuluu taas palloilun katseluun.

On heittäydyttävä taas vedoksiin, jolloin muut murheet katoavat. Vedin lipun salkoon ja taidan laittaa Marjan ottaman kuvan Aslasta ja Marskista tuonne pääsivulle, lippujuhlan kunniaksi. Edessä tiivis lukupäivä.

Sunnuntai 3.6.12

Sataa, myrskyää, eikä tapahdu mitään. Luen näitä Huovisen vedoksia. Eilen sentään naapurissa Iina Salmisen ylioppilasjuhlaa todistamassa, lahjakasta väkeä näillä kulmin. Venäjän taituri on tulossa kauniista Iinasta.

Myös kuningatar Elisabetia on juhlittu, ei täällä mutta Lontoossa. Onkohan maailman suosituin hallitsija? Kun ei ole paljon valtaa, suosio säilyy. Samanlainen rautamimmi voi tulla naapurin Victoriasta. Naiset pitävät kansakunnat koossa.

Illalla oli kiva katsoa Chaplinin poikaa ja miksei Miss Marpleakin, onhan ruumis kirjastossa kliseiden klisee Christiellä. Ei liian uutta eikä ravistelevaa. Ehkä tästä vielä kesä kehittyy, vaikkei siltä näytä.

Torstai 31.5.12

Teen come backia kentällä, kuten Pitko voi todistaa (johtaa pisteissä). Peli kulkee taas, ja kohtuullisesti rankkareita uppoaa ihmetorjuntoihin toisinaan venyvän Esan taakse. Kyllä tämä tästä. Matti oli ollut puhumassa Sääksmäellä Ritvalan Helka-juhlilla. Vertailimme kokemuksiamme. Vahva yleisömenestys pitää vanhimman kesätapahtuman hyvin hengissä.

Arabikevään huuma valloitti taannoin, mutta nyt on ääni kellossa muuttunut. Egyptissä vaadittiin kiihkein mielenosoituksin vapaita vaaleja, ja kun ne saatiin, osoitetaan melkein yhtä kiivaasti mieltä vaaleissa menestynyttä vastaan. Taisin aavistella jotakin tällaista, Sinuhen opetuksiin vedoten: valta vaihtuu, mutta köyhä kansa kärsii aina eniten. Historia voi vielä osoittaa, että Mubarak oli sittenkin edistyksellinen ja luja presidentti. Huonompaan mennään, jos islamiveljeskunta saa yliotteen. Eikä Mubarakin luottomiehelläkään helppoa tule olemaan, jos hänet valitaan. Demokratia vaatii opettelua, jos se yleensä on luonnistuakseen. Suo siellä, vetelä täällä, paitsi että onko Egyptissä edes kunnon soita.

Erkki Helaniemi kertoo tuulahduksen menestyneitten maailmasta Hesarissa. Juuri nämä esikuvat voivat ihmisiä lannistaa, joitain tietysti innostaakin. Mutta onneksi on sentään Ben Z huutelemassa vähän tolkun ääntä vastatuuleen. Yltiörikkaudesta on viimein tehty häpeilemätön hyve täällä kateellisten pohjolassakin.

Jaan Krossin Kuningasajatus on suurenmoinen romaani, yhdistää kuluneesti sanoen nerokkaasti kertojan tutkimuksen Viron varhaisen itsenäisyysmiehen J

Tiistai 29.5.12

Hyvinkään ampumisia ajatellessa tulee mieleen, että kovaan pärjäämiseen yllyttävässä yhteiskunnassa mentaaliset häiriöt tietysti yleistyvät. Hyvä skribentti Matti Apunen ruoskii toistuvasti nuoria yrittämään ja rikastumaan sekä hylkäämään leppoisan elämän, työnantajansa uskollisena palkkarenkinä. Käsky on käynyt. Mutta jos ei pärjää, ei halua eikä onnistu, mites sitten. Joka taholla loistavat superpärjääjien esimerkit, niihin kuuluu menestyneesti myhäilevä Apunen itsekin. Tulkaa perässä! Mutta jos ei niin sitten ei. Karvas katkeruus kasvaa. Voi olla lyhyt askel oikosulkuun ja mielettömään tekoon. Että edes kerran mainittais.

Väkivaltapelit antavat helppoja keinoja, ideoita, matalia kynnyksiä itsekin yrittää kerran tosimielessä. Tuskin paljon auttaa, vaikka aseet suljettaisiin suureen kaappiin ja upotettaisiin syvyyteen. Halukas löytää aina aseensa. Tämähän on asekätkijöiden luvattu maa, historia todistaa. Laki puree keskivertoon, mutta ei poikkeustapauksiin.

Samaan aikaan mieletön väkivalta rehottaa jossakin Syyrian kylässä. Tuntuu kuin ei keskiajalta olisi paljon edistytty, illalla alkanut uusi sarja katedraalinrakentajasta ja vallanperimyskiistoista Britanniassa sisälsi paljon reilumpaa, taistelevaa väkivaltaa kuin Syyrian sotilasjoukkojen alkeellinen teloitusvimma. Tämmöisessä maailmassa on vain elää kolkuteltava.

Jospa nuorentuneet demarit parantavat taas kerran vanhan maailman. Olisiko mitään toivoa? Ainakin Urpilainen tuuletti vankkaa asemaansa kovin toisenlaisin ottein kuin vaikkapa Rafael Paasio ennen vanhaan. Pomppivin rinnoin rauhaan ja rakkauteen! Ei kai nyt talouden taisto paikasta valossa voi koko ihmisen osaa määrätä. Varmaan voi, sanoo Apunen, ja on tietysti oikeassa. Odotellaan vaan uusia ammuskelijoita ja epätoivon purkauksia.

Oikeassa ovat muuten nekin parkaisijat yleisönpalstoilla, jotka syyttävät kurin katoamista kodeista, vanhemmuuden häviötä ja lasten heitteille jättöä henkisesti. Milläs ponnistat onneen ja menestykseen, jos heti kasvupohja pettää.

Maanantai 28.5.12

Kari Häkämiehen kolmas poliisiromaani Poliittinen ruumis on tekijänsä paras, erityisesti taidokkaasti punotun juonen ansiosta. Henkilökuvaus voisi kaivata lisää väriä ja elävyyttä, miksei syvyyttäkin, mutta päähuomio on kiinnitetty erityisesti muutaman harhautusjuonen kehittelyyn, ovelaa kieltämättä. Tapahtumat kiinnittyvät tämän ajan poliittiseen todellisuuteen, kuitenkin niin, että suorat ja helpot yhteydet vältetään. Hyvä yhteiskunnan tuntemus ja paikallistuntemus Helsingissä ja Tampereella lisäävät kirjan mielenkiintoa. Loppuratkaisu onnistui ainakin minut yllättämään.

Sikäli ihmettelen vähän Hesarin kritiikkiä, missä vaadittiin kehiin lisää Häkämiehen vahvuuksia. Miten niin? Pitäisi muka kurkistella eduskunnan saunaan. Eikö lukija huomannut, että teos kulkee hyvinkin läheltä tekijän omia kokemuksia, muutettavat on vain muutettu. Sisäinen pääteema on entisten