Panu Rajala

Rankkarien laukaisu on hermolaji jos mikään. Pulssi kiihtyi kun katseltiin yöllä Italian voittoa Englannista. Mestaritkin voivat epäonnistua, ampua ohi tai ylärimaan tai maalivahdille. Tämä on erittäin lohdullista, sillä omassa rankkarikisassamme Kyröskosken kentällä pidän perää ja tänään juhannuksen jälkeisessä kunnossa vedin kirkkaan nollan, kaksi tolppaan, yhden ohi ja kaksi molarille eli Askolle. Katkeraa. Artsi veti kaikki viisi sisään, mutta Pitko johtaa edelleen pisteissä.

Hetken masennuksesta voi toipua vain terästymällä uusiin tehtäviin. Sitä paitsi itsensä nöyryyttäminen on terveellistä, karisevat liiat luulot. Jos niitä nyt on ollutkaan. Hapuilen tässä mihin oikein ryhtyisin. Kun yksi työ eli Huovinen purjehtii jo omia teitään, uhkaa tyhjyys. Onneksi on tossa yksi keskeneräinen näytelmä ja pari suunnitelmaa sekä seuraava kirja kimmeltää mielessä, lauseita tulee jo mieleen. Tyhjyys ei kestä kovin kauan.

Sehän oli loistava idea ja toimi kuin… nimittäin se urkuharmonin roudaus kokkopaikalle.

Maila sillä soitteli monet luritukset, me laulettiin ja Sina esitti antaumuksella Hellaakoskea. Harvalla kokkopaikalla on näin korkeahenkistä ohjelmaa, sano. Ja tietysti uljas kokko itse päällimmäisenä, taas se roihahti ilman apuneuvoja yhdellä iloisella tikulla. Ja näkyi kauas ja paloi aikansa. Makkaraa paistettiin. Tohtorismiekalla pidin järjestystä yllä.

Kuten Tauno totesi, Hämeenkyrössä alkaa olla tairetta niin paljo että on vaikee sitä enää sulatella. Aattona avattiin Tarja Auttilan taidenäyttely taas Maisemakahvilan kulttuuriladossa, siellä silmäilimme pariinkin kertaan uudentyylistä tuotantoaan. Lämmitin samalla saunaa parhaaseen kuntoon, ja siitä nautimme ruokailun päälle vieraiden kanssa. Ja sitten sinne kokolle.

Jollakin lailla kaikki sujui levollisesti ja maukkaasti ilman turhaa paniikkia. Hauskat vieraat luovat juhlat kuten hyvin tiedetään. Marja onnistui nieriän laitossa ja muissa tarjoiluissa erinomaisesti, mistä häntä kiittelimme. Iloitsimme parvekkeella ihanteellisesta juhannussäästä. Ja sahti oli tukevaa ja iski päähän kuin metrin halko, kuten Tulonen tuodessaan lupasi. Yhdet saappaat nähtiin suviyössä sojottavan kohden taivasta, mutta siitäkin selvittiin hyvien auttajien voimin. Muilta välikohtauksilta vältyttiin.

Joten kädet ristiin kiitokseksi. Topelius oli aivan oikeassa: oi Herra intoa anna ain’ maatamme rakastamaan! Tänä juhannuksena se olikin hyvin helppoa.

Liitänpä pääsivulle Marjan ottaman tuoreen kuvan ihmisistämme suviyössä.

Säteilevä aamu, mitä se lupaakaan. Ja se eilinen peli, Ronaldon häikäisevä taituruus! Taunon kanssa yhtä jalkaa postilaatikolla, kohta meillä on urkuharmonin siirtotalkoot. Tehdään korkeataiteellinen juhannusaattoehtoo. Kokko jo valmiina komeilee, sauna lämmitysvalmiina. Marjan kanssa pyörähdämme vielä torilla, sitten tulevatkin Sina ja Maila ja aloitamme juhlat. Kokkovieraita virtailee lisää pitkin iltaa.

Kiitollisena ja keventyneenä jätän kevään hommat ja siirryn niin sanoakseni vapaalle, Marjan hyvät varoitukset mielessäni. Sahtia nimittäin on kaksi vankkaa kympin punttua, on nuorta ja vanhempaa, aika jytyä kun vähän maistelin. Varotaan ja nautitaan. Iloitaan ihmisiksi.

Toivotan kaikille, jotka tällöin ja tuolloin näilläkin sivuilla pujahtelevat, OIKEIN HYVÄÄ, INNOITTAVAA JA HELISEVÄÄ JUHANNUSTA.

Niin kiivaita pihatöitä ja rantakentän kunnostelua, että unohdin Myllykolun talkoopippalot. Siellä olis sentään ollut vahvaa sahtia, hyvää hirvenlihaa ja kauniita naisia, kertoi Asko, joka esitelmöi paikalla talkoiden vaiheista.

Sitä paitsi täällä poikkesi kylän uusin tulokas, oopperalaulaja Valtteri Torikka esitellen suuria suunnitelmia. Kaikkea voi vielä tapahtua! Valtteri uskoo muuttaneensa kulttuuripitäjään, ja toivokaamme, ettei ihan väärässä olisikaan.

Marjan ja Artsin joukkue voitti kuulemma illalla Sarven tietovisan, joten tavatonta toimeliaisuutta tällä päin juhannuksen alla. Mihin vielä ehditään.

Myllykolun Eemelin juhlanäytännön valmistelua. Kävin Helmin tykönä, kaivelin arkistojani. Pientä jäynää suunnitellaan. Isommat on suuremmis käsis.

Tapio Niemi tuli kylään Raumalta, hänenkin kanssaan draamallista juonittelua ja tuloksellista päiväkahvittelua verannalla. Pomarkun tapaus kolhaisi meitä Satakunnan miehiä. Mutta jos mies oli niin perikunnollinen kuin kuvataan, milläs yhteiskunta tällaiset tapaukset osaa ennalta löytää niitä auttaakseen?

Kun tulin veikanneeksi Englantia kärkeen, iloitsin tietysti voitosta, vaikka sympatia oli kallistumaisillaan Ukrainan puolelle. Pelasivat niin virkeästi ja yritteliäästi, huonommalla tuurilla. Yksi selvä maali jäi huomiotta.

Tuskin on Ilmajoesta selvitty, kun on jo keskityttävä kotoisen Myllykolun suveen.

Kun seurailin illalla harjoituksia ja talkoita, täytyi kyllä hämmästellä, kuinka energinen toimeliaisuus on paikan vallannut nykyisin. Valtavasti on saatu aikaan eikä kuitenkaan turmeltu herkän luonnonmiljöön alkuperäistä luonnetta

Vihdoin kotona. Kukaan järkevä ei tekisi tällaisia lenkkejä.

Ajoin perjantaina Helsingistä Tampereelle, jätin auton asemalle ja nousin junaan, josta poistuin

Aamulla jätetty viimeisetkin korjaukset ja lisäykset vedoksiin Huovisesta, ja sinne jäi luntta Vuokon hyvään hoitoon. Mikä kevennys!

Kesäaamuna ajelin Helsinkiin ja kävin iltapäivällä Tuusulassakin eli Järvenpäässä, missä Ahola avasi uusituin ilmein ovensa. Näyttely kauniisti kunnostettu. Jenni Haukio piti niin hyvän avauspuheen, että kaverit (kaksi Jussia) luulivat sitä minun kirjoittamakseni. Mutta kyllä Haukio sen varmaan itse kirjoitti, osoittaen samalla huomattavaa perehtyneisyyttä aiheeseen. Siteerasi Sillanpäätä, mistä lisäbonus. Muutamakin iloitsi ääneen siitä, että meillä on taas kirjallisesti sivistynyt presidentin puoliso.

Tuttuja oli tietysti paljon, sukulaisia ja muita asiantuntijoita. Ahon juhlavuotta ei saada millään pysähtymään. Jussi Brofeldtin jyhkeä hahmo hallitsi pihamaata. Juttelimme Lauri ja Arja Paavolan kanssa, ja Sirkku Lindholm (Pahta) edusti ansiokkaasti Waltari-seuraa. Sylvi Honkkilan tapasin ja muistelimme Mäkelänrinteen aikoja 1970-luvun alussa. Lyhyeksi jäi opettajanurani. Aurinkoinen tilaisuus!

Muutama toisinajattelijan kommentti on sentään näkynyt Jussi Halla-ahon tapauksesta. Heikki Peltonen teki hyviä kysymyksiä radiossa, selittelyksi meni Jani Vapaavuorella ja Johannes Koskisella. Bisquit kirjoitti asiasta vakavan pakinan Iltsikkaan. Ja Ilkka-lehti jytisteli osuvasti Halla-ahon asemasta ja tulevaisuudesta. Nähtäväksi jää. Tuskin omapäistä miestä heti nujerretaan. Voi hyvin olla, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kiinnittää huomiota Suomen toistuviin sananvapauden rajoituksiin (20 tapausta) ja puuttuu Jussin tuomioon.

Nokian katastrofin saattoi ennakoida viimeistään silloin, kun Esko Aho päätti karata toisen kerran Harvardiin. Kun kiviseinä nousee eteen, vikkelä mies ottaa pitkät. Mutta eikö juuri nyt Nokialla kaivattaisi tehokasta yhteiskuntasuhteiden johtajaa? Helppoahan niitä on hyvinä päivinä hoidella. Taustalla voi tietysti olla jotain, mitä emme tiedä.

Italialla menee vaikeaksi päästä jatkoon futiksessa, mutta Espanja pelaa suvereenisti ja varmistuu vain. Jos talous ei oikein suju, pallopeli sitä paremmin.

On siis löytynyt instituutio, jota Suomessa ei saa arvostella. Se on Korkein Oikeus. Ylipäänsä oikeuden päätöksiin ei saa mielipitein puuttua, ei varsinkaan, jos sattuu olemaan kansanedustaja.

Tässä on tapahtunut aikojen saatossa raju muutos. Kun Hannu Salama puoli vuosisataa sitten tuomittiin jumalanpilkasta, oli kaikkien edistyksellisten, myös kansanedustajien, suoranainen velvollisuus arvostella ja vastustaa oikeuden päätöstä ja samalla lakia, johon päätös perustui. Laki sitten muuttuikin.

Kysymys on arvoista. Jumalaa saa pilkata, mutta ei loukata kansanryhmää. Eduskunnan päätöksiä saa mennen tullen haukkua, mutta ei Korkeimman Oikeuden. Vaikka eikö eduskunta ole korkein lainsäätäjä? Kun laki on säädetty, sen tulkinnat voivat olla vain oikeita. Tuomari ei ole yksittäinen ihminen omine laintulkintoineen, vaan osa koskematonta instituutiota. Piispan tai paavin ajatuksia ei tarvitse kunnioittaa, mutta tuomareiden, ehdottomasti. Muuten yhteiskunta sortuu.

Halla-aho ei muuten ole vastustanut itse tuomiota, sakot aikoo varmaankin maksaa, hän on vain rohjennut arvostella sitä. Tämä ei mahdu sananvapauteen. Blogijuttunsa hän kirjoitti vapaana kansalaisena. Jos hän olisi lausunut käsityksiään eduskunnan täysistunnossa, kukaan ei olisi mahtanut hänelle mitään. Kansanedustajilla on täysi sananvapauden suoja, todistaa Jukka Kemppinen tänään (keskiviikkona) Aamulehdessä.

Muuan itsenäinen kaveri, maantieteen opiskelija Joona Räsänen, rohkenee panna sananvapauden kysymyksiä vähän suhteisiin aamun Hesarissa, kun taas rasismin tutkija Puuronen laukkaa ravakasti lauman mukana. Kun hän syyttää Halla-ahoa suomalaisten arvojen loukkaamisesta (kauhistus!), se juuri on kirjailijoiden ja satiirikkojen, jopa viihdevirnuilijoiden, luovuttamaton ja ikiaikainen tehtävä. Kansanedustaja tahdotaan eristää vapaasta keskustelusta.

Oikeustieteilijöitä oli koolla hyvä joukko illalla Ramppiteatterin ensi-illassa, olikohan joku Korkeimmasta Oikeudestakin, mutta en rohjennut mennä kysymään tunnelmia Halla-ahon hirmuisen hyökkäyksen jälkeen. Siviilioikeuden emeritusprofessori Aulis Aarnio oli vaihteeksi kirjoittanut näytelmän omasta elämästään, kipeistä kasvuvuosistaan 1950-luvulla Kangasalan kauniilla mailla: Poika varjoisalta kujalta. Monenlaista ajankuvaa, eeppistä kavalkadia, keskiössä räätälinpojan kipuilu kohti korkeampaa oppia suorastaan Lönnrotin hengessä. Hyviä nuoria näyttelijöitä, Jukka-Pekka Rotkon toimiva ohjaus. Meidän 50-luvulla varttuneiden muistot sekoittuivat näyttämön tapahtumiin, vaikka omani ovat koko lailla toisenlaiset. Nuorempikin olin ja helsinkiläinen. Urheilu ainakin oli yhdistävä tekijä. Ehkä näihin on vielä syytä palata.

Puolan tekemä maali oli upea! On joitakin arvoja, joita ei edes rämäpäisin perussuomalainen voisi kyseenalaistaa.

Elämä uhkaa mennä pelkäksi jalkapalloksi. Aamulla kentällä pelaamassa poikain kanssa, illalla kaksi matsia telkkarissa ja yöllä luin Pekka Laihon aika mainiota muistelmateosta Poika ja kapakkasaatana