Panu Rajala

Keskustelu Välimerestä ja Waltarista Tieteiden talossa: yllättävän antoisa. Hannu Raittila oli aiheesta ansiokkaasti perillä, tietysti myös tuore professori Tuomo Melasuo ja Esa Aallas veti virkeästi paneelia. Tännekin riitti yleisöä irtotuoleille ja ovensuuhun saakka. Eniten puhuttiin poliittisista allegorioista Waltarin romaaneissa sekä Raittilan ajatuksesta, että Waltari toi suomalaiset Välimerelle eikä niinkään Välimerta Suomeen. Mikael tietysti olikin turkulainen, ja Johannes kreikkalaisena omaa suomalaisia piirteitä talvisodan hengessä, mutta ainakin Turms on aidosti esilatinalainen tyyppi vai mitä.

&nbsp Ei näitä Välimeren kuvaajia meillä tosiaan monta ole, lähinnä Göran Schildt purjehduskirjoissaan ja Johannes Salminenkin esseissään. Waltari on monessa suhteessa ainutlaatuinen, varsinkin islamin maailman kuvaajana jo 40-luvulla.

&nbsp Nyt näitä helsinkiläisiä tilaisuuksia on ollut riittävästi, ja näkökulma alkaa siirtyä kesäksi maakuntiin: seuraavaksi Sahalahdelle, Hattulaan, Iittalaan ja tietysti Vammalaan, missä varsinaiset Waltari-festivaalit puhkeavat kesäkuun lopussa. Törmäsin WSOY:n ovella kirjailija Paavo Lipposeen ja saatoin varmistaa, että hänkin on tulossa Vammalaan todistamaan suhteestaan valtaan ja Waltariin.

&nbsp Kirjoitan tätä perjantaiaamuna ja katselin juuri Kata Kärkkäisen haastattelua aamutv:ssä; nyt häntä on kai mahdoton enää jättää hieman koomiselle odottelulistalle Kirjailijaliitossa. Uusi teoskin tuntui aikatasoiltaan kiinnostavalta. Riiputtaminen on tuonut hänelle paljon lisämainosta, mikä tuskin oli liiton viisaan raadin tarkoitus.

&nbsp Iltapäiviin kiivaasti töitä, sitten suunta Hämeenkyröön Villa Viehätykseen, missä Marja ja kissa Sima toivon mukaan vetreinä odottavat.

Kirjailijaliiton istunto Villa Kivessä, eri aiheita pitkin päivää, minäkin menin kertomaan ’Kollega Waltarista’ ennen yleiskokousta. Kuinka kollegat suhtautuivat Waltariin, kas siitä on karvaita esimerkkejä riittämiin. Kirsi Kunnas oli oikeassa, kun tähdensi jälkikeskustelussa, etteivät nämä asenteet ole mihinkään muuttuneet, vaan vaikuttavat edelleen keskuudessamme. Ylivoimaista tai muuten poikkeavaa kykyä on toisten vaikea kestää, ja klikkipeli ja kollegiaalinen alasampuminen ovat ikiaikaisia käytäntöjä.

&nbsp Tästähän olisi voitu jatkaa siinä yhteydessä, kun käsiteltiin lyhyesti liiton hyväksymät uudet jäsenet. Kävi ilmi, että näitä ei voida millään eksplisiittisellä tavalla perustella, ne vain joko hyväksytään tai sitten ei. Kuten antiikin sirkuksessa: peukalo alas tai ylös. On vain uskottava, että pieni raati on tehnyt huolellisen kirjallis-taiteellisen analyysin ja sen perusteella valinnan, ja lista sitten siunataan vaitiollen. Uusista jäsenistä olisi kiva kuulla edes vähän läheisempi tuotannon esittely, kun useimmat ovat vielä outoja nimiä.

&nbsp Kata Kärkkäistä ei käsitelty, koska hänen uusi kirjansa on vasta ilmestynyt eikä ehtinyt puntariin. Onkohan hänkin vähän liian poikkeava kyky, että hänet voitaisiin heti nielaista. Olisi aikanaan hauska kuulla, millaisin arvoperustein uusi teos joko kohentaa Katan kirjailijakuvaa tai sitten ei, kun hänen tuotantonsa täydentymistä on taannoin jääty odottelemaan. Mutta tarkempia perustelujahan ei siis kokouksessa kuullun perusteella koskaan saada tietää.

&nbsp En ihmettele, jos tätä pidetään vähän salaseuraisena menettelynä, mutta niinhän jokaisella klubilla on oikeus valita jäsenet ihan oman halunsa mukaan. Vai voidaanko valtionapua nauttivat liitto rinnastaa klubeihin?

Vaalirahoitussotku on todellinen sotku. Kuinka tällainen vyyhti yhtäkkiä ja sattuman kautta alkaa purkautua? Vai onko jotain muuta takana. Kuinka kansanedustaja tai ministeri voi olla selvillä hoitamistaan asioista, ellei ole kiinnostunut edes omista vaalirahoistaan? Elävätkö he kuin entisajan aateliset, joiden ei tarvinnut huolehtia tulonlähteistä.

&nbsp Paras ehdotus on se, että kansanedustajan takkiin liimataan sponsorien tarrat kuten urheilijoille. Tällöin ainakin näkyvyys turvattaisiin kaikkien osapuolten kannalta.

&nbsp Teräsbetoni on reipas ryhmä ja pääsi ansaitusti jatkoon. Mutta kuinka näin miesiskuinen esitys saa rankaisematta edustaa naistietoista maatamme? Loordilla oli sentään joku nainenkin maskin takana. Mitähän heille nykyään kuuluu.

&nbsp Ja Vesa Keskisen bisneksistä olen huolissani, kun poikaa ei ole kuukausiin näkynyt lööpeissä; Sukari ja Kakkonen vieneet paalupaikat. Herää kysymys, kuinka liikemiesjohtoista politiikka nykyään on. Vastikkeetonta rahaa tuskin kukaan kylvää.

Onko nähty koskaan sellaista riemua kuin oli venäläinen voitonjuhla lätkän loppuottellun päätteeksi. He osaavat olla estottomasti onnellisia, miehet uskaltavat olla tunteellisia ja rakastaa toisiaan. Heille soi voiton kaikesta sydämestä, taukoa tulikin edellisestä mestaruudesta. Venäjä kokoaa voimiaan kaikilla rintamilla, mikä kannattaa panna merkille. Suomen pronssi on hieno saavutus, eivätkä huonoille hävinneet välierissä.

Tytär täyttää kolme vuosikymmentä ja valmistuu saman tien vanhalta laitokseltani teatterin ja draaman tutkimuksesta Tampereen yliopistossa. Samana päivänä toivorikas poikani jätti tiedotusopin gradun sisään samassa yliopistossa. Ja kun vielä vanhempi tytär on tänä keväänä hoitanut kirjallisuuden opintonsa loppuun Helsingin yliopistossa, on aihetta moninkertaiseen kohotukseen. Tästä näyttää tulevan kolmen maisterin kevät.

Vapaussodasta on edelleen vaikea puhua. Vankileireistä ja teloitetuista on huomattavasti helpompi. Kun tv-uutiset kertoi vapaussodan muistotilaisuudesta Finlandia-talossa, perään liitettiin kuin mantra tiedote sodassa ja leireillä kuolleista. Siitä että maa vapautui punaisesta pakkovallasta ja venäläisestä sotaväestä, ei sanaakaan. Ei tietenkään. Ei meidän presidenttimmekään halua muistaa vapautusta, vaan hävinneen puolen uhreja. Hänellä oli nyt muistojuhlan naikaan tärkeä kokous turvallisuuspoliittisesta selonteosta linnassa. Perusteluna valinnalleen hän on maininnut työväenliikkeen taustansa.

&nbsp Ennen oli semmoinen käsitys, että presidentti kohoaa valintansa jälkeen puoluejakojen yläpuolelle. Onko nyt niin, että punaisten muistojuhla edustaa kansan eheyttä ja kokonaisuutta, mutta vapaussodan voiton muistojuhla päinvastaista, kansan kahtiajakoa? Jos kävisi molemmissa, olisiko se jotensakin linjatonta. Päinvastoin, sehän eheyttä edustaisi.

&nbsp Suvi Rihtniemi on saanut vasemmistolta moitteita puhuttuaan aivan asiallisesti vapaussodan muistosta jossakin tilaisuudessa. Valkoinen totuus on vieläkin tabu kuten on ollut Väinö Linnasta ja 60-luvulta alkaen.

&nbsp Ihmeellistä on mielestäni sekin, että Suomi taistelee noinkin tasaväkisesti lätkässä suurvaltoja vastaan, niillä kun sentään on materiaalia mistä valita pelaajia. Kaksi voittoa USA:sta oli ihme, mutta Venäjän rauhallisen tyylikäs peli oli jo täysin tavoittamaton. Saivatkohan nämä Selänne ja S.Koivu mitään näkyvää aikaan? Vanhojen miljonäärien tilalle on saatava ”nälkäistä” (kuten he sanovat) nuorta voimaa. Muuten Sveitsi ja Latviakin menevät pian ohi.

Eikö tässä vaalirahoitusasiassa ole paniikkifarssin piirteitä? Yksi yhtäkkiä tunnustaa, sitten peruu ja toiset ryntäävät kuin koululaiset korjaamaan koevastauksia. Onko niin, että eduskunta ei osaa säätää sellaisia lakeja, joita voisivat itsekin noudattaa?

&nbsp Aika pahalta näyttää tosiaan se, että pääministeri kannattaa kauppajättiä blogissaan vastoin hallitustoverin näkemystä myötäillen liikemiestä, joka on antanut hänelle vaaliavustusta. Voiko tämmöinen jäädä tähän? Ennen Vanhanen tähdensi hallituksen sisäistä solidaarisuutta. Miksi hän nyt itse poikkeaa siitä?

&nbsp Ja miksi koko asia juuri nyt purskahti näkyviin? Onko taustalla hektisesti touhuava Sukari kaiken alkuun sysääjä? Hänhän kehui a-studiossa ministerikavereillaan. Vähän sama asia mutta laimeammmin kävi pinnan yllä Pallas-keskustelussa. Pertti Yliniemi on sentään tolkun mies ja hyvä yrittäjä, mutta joutuu altavastaajaksi. Puolueita hänkin on rahoittanut. Onhan tässä sekin kuvio, että kovat yrittäjät tahtovat yrittää, mutta muut heittävät kapuloita rattaisiin. Julkisella vallalla täytyy olla oikeus valvoa ympäristön arvoja silloinkin, kun yrittäjät itse julistavat samalla asialla toimivansa.

&nbsp Vielä jäivät vaivaamaan Turtolan historiatulkinnat, joissa tuntui olevan vinha perä, vaikka hän tarmokkaasti korostaa ja provosoi. Mutta edistääkö tällainen suomalaisten yliote historian kirkastumista Virossa? Pelkään että päinvastoin, siellä kilpistytään torjunta-asemiin. Parasta olisi, jos virolaiset tutkijat itse lähtisivät liikkeelle ja ryhtyisivät avoimeen dialogiin Turtolan kanssa. Tuglas-seuran eilinen nokittelu oli murhemerkki nykyisistä lukkoasenteista molemmin puolin.

&nbsp Illalla pantiin toimikunnassa syksyn Waltari-juhla aika komeisiin puitteisiin. Sitä kelpaa odotella. Taloudellinen kehyskin saataneen natisten kohdalleen.

Kuka kuunteli Voimalasta tohtori Jukka Hankamäen ajatuksia. Kerrankin älykästä, vivahteikasta, fiksua puhetta aiheesta: Eikö ihminen saa olla sellainen kuin on. Vaikka sitten ulkoministeri, jos hoitaa työnsä hyvin. Kenelle hänkin muka aiheutti kärsimyksiä kuten Lehtonen siinä jupisi. Olisipa tällaisia keskustelijoita enemmän. Muutenkin yllättävän hyvä ohjelma, joka istutti vierelleen vaikka ei ollut tarkoitus tässä työn tuiskeessa.

Musertavaa katsoa uutiskuvia Myanmarista ja Kiinasta. Luonnonkatastrofi on kasvoton, ei voi syyttää muuta kuin hitaita pelastustoimia eivätkä nekään raunioiden alle jääneitä ehdi paljon auttaa. Kuinka satuimme syntymään näin järkkymättömän rauhalliseen maankamaraan kuin tänne pohjolaan, missä valo ja kevät juhlivat kauneimmillaan.

&nbsp Oliko Viron miehitys myytti? Tällaistakin on kuultu, mutta en sentään luullut että Tuglas-seuran kirjallisessa illassa Villa Kivessä, missä tuli piipahdettua. Kun Martti Turtolaa kuunteli, miehitys alkoi toden totta tuntua myytiltä. Ikään kuin he todella olisivat sen itse junailleet. Arvo Valton protestoi yleisöstä voimakkaasti ja Martti pillastui tästä provokaatiosta kysyjää pilkkaamaan. Tuntui että asiallinen keskustelu suomalaisten ja virolaisten välillä on mahdoton. Olisiko ihan kunnollisen historiantutkijoiden dialogin vuoro.

&nbsp Sitä levollisemmin selvitteli Jussi Salokannel Jaan Krossin kirjailijakuvaa; sain kirjankin, hienoa. Siihen on pikapuoliin perehdyttävä. Meillä on erilainen lähestymiskulma elämäkerran kohteisiin Jussin kanssa; silti voin oppia viime hetkillä jotain. Puhuin tilaisuudeessa Nauticuksen pamfletista Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Väkeä käytävät täynnä, mielenkiinto kova Viron historiaan ja kirjallisuuteen. Sofi Oksasen Puhdistus alkoi tuntua yhä tärkeämmältä kirjalta, kunpa ehtisi senkin lukea.

&nbsp Hämeenkyröstä poksahti postissa juhlava julkaisu nimeltä ’Saavutus’; yllättävänkin monitahoinen kokonaisuus, hyviä juttuja jos kummallisiakin, kuten tällaiseen kuuluu. Sara Nykäsen essee on raikas, Hannu Lehtipuu ja Aamu Nyström muistelevat ja mietiskelevät persoonalliseen tyyliin ja Timo Malmi yrittää herättää kyröläisiä räväkämpiin toimiin mestarinsa puolesta. Sillanpään nykyarvioista kiinnostuneet, hankkikaa ’Saavutus’, ellei muualta niin Hämeenkyrön kirjastosta.

Äitiä tervehtimässä Malmin hautausmaalla; sykähdyttävä kevätilta jatkui Lammassaareen, missä tuomi tuoksui ja satakieli kimautteli monipolvisia soolojaan. Elina jäi ensi kerran ilman kukkaansa Hämeenkyrön kirkkomaalla, ellei joku lapsista tai sisarista käynyt.

&nbsp Marja sai täällä kukkia ja huomiota, hänen ja minun lapsiani käymässä omaan tahtiinsa; turkkilainen Ani ja espanjalainen Amigo pitivät näillä kulmin kutinsa kunnon lounaspaikkoina. Sädehtiviä, puhtaan vehreitä päiviä rannoilla ja puistoissa. Joku rovaniemeläinen haukkuu Helsinkiä lehdessä; pitäisi tuoda tänne Kaivarin rantamille, johan hiljenisi.

&nbsp Nyt kannatimme lätkässä Suomipoikia, ja niinpä leijonat päihittivätkin jenkit kuumassa tiimellyksessä. Voiko maalin ampua sivuverkon läpi? Tanssin finaaliakin tuli kerran katsotuksi meidän himotanssijan seurana; joo, tuomaristo ei ymmärtänyt mitään Marian ja Mikon villistä vapaatanssista, tällä kertaa kansa oli viisaampi.

&nbsp Mutta kaiken pohjalla takoo elämäkerta tulista tahtiaan, helittämättä hetkeksikään.