Kiertue päättyi: Hämeenkyrössä, Nokialla, Turussa. Nyt taas Helsingissä.
Kun maalämpöputken poraus oli pihassa valmis, lähdin Nokialle Pihkatappiin saunomaan. Sina luki Aila Meriluodon runoja, me Mailan kanssa arvioimme ja hyväksyimme. Rakenneltiin pientä iltamaohjelmaa, joka aloittaa 15. joulukuuta Bar 5/5 kulttuuriklubilla Tampereella. Hienoja runoja, huokailimme. Lasimaalauksesta Sina aloitti ja pääsi toiseen kokoelmaan, Sairas tyttö tanssii. Jokunen näyte mahtuu mukaan myöhäisemmästä Elämästä.
Miten aukesikaan tähtinen syystaivas puntun lämmöstä! Se tuntui liittyvän osana runoihin, olevan ikään kuin autenttinen taideteos. Sinan ruhtinaallinen tarjoilu täydensi pyhäin odotuksen.
Ajelin sieltä lauantaina Turkuun, missä pidettiin Erkki Mäkisen muistokonsertti Näin jäätiin henkiin. Paikkana oli T-talo vanhan Hämeentien varrella. Marja tuli mukaan suoraan Helsingistä, Salla Puolalanpuistosta. Muuta väkeä kertyi perinteisen työväentalon sali täyteen.
Tämä oli jo kolmas Mäkisen muistotilaisuus. Hän kuoli 2003 54-vuotiaana vaikeaan sairauteen. Kävin häntä katsomassa muutamia kertoja Liedon hoitokodissa. Riipaisevia käyntejä. Voimamies kuihtui silmissä. Markku Into kirjoitti tilanteesta hyvän runon, jonka Tapio Kouki esitti. Juuri niin minäkin käynnit koin.
Tästä kertyi lämmin, läheinen ja hyvin aito muistokonsertti. Kuultiin 15 Erkin sanoittamaa laulua eri artistien esittäminä. Elina Partanen kuului järjestäjiin ja hänellä oli hyvät laulut: Tuulessa soitto sous ja Uinu untuvainen sekä Häälaulu yhdessä Dick Holmströmin kanssa. Useimmat laulut olivat peräisin Erkin näytelmistä. Kun aikanaan näin monet ensi-illassaan, tuli tuttu haikea ja kirpaiseva olo.
Tämä oli jo toinen nostalgialataus samalla viikolla, kun maanantaina kuuntelimme niitä Kaj Chydeniuksen lauluja. Elina esiintyi molemmissa ja hommasi meille ystävällisesti liputkin Finlandia-taloon. Tämä Erkin ilta oli vaatimattomampi, mutta ainakin meille ystäville koskettavampi kuin Chyden virallisempi konsertti. Tippa kierähti väkisin silmään monessakin kohden.
Siellähän oli kuten parlamentaarikko Aki Lindén vieressäni totesi entisen poliittisen nuorisoliikkeen vahva edustus paikalla. Turun vanhat taistolaiset kokoontuivat muistojensa äärelle. Tapio Kouki vapautti tunnelmaa sarkasmillaan: Kun silloin suunniteltiin kuumeisesti vallankumousta Kulttuurityöntekijöiden liitossa, mitäs nyt sanotte, kun se on valmis?
Erkki horjui vähän rintamien välissä ja minähän oli Turun käynneilläni aivan ulkopuolinen, mutta muistan ne ajat hyvin. Ei sitten tullut sitä vallankumousta, Luojan kiitos. Tuula Amberlan esittämä Alla Otavan jatkoi kosmista viritystä mielessäni siitä, mihin Pihkatapin puntussa oli jääty.
Toisella puoliajalla tunnelma nousi väkevästi. Anneli Saaristo, Erkin luottolaulaja, kohotti loppunousun kattoon Viimeisellä valssilla Viipurissa, Neidonryöstöllä, Kirsikankukalla ja kaikkien laulajien rintamalla finaalissa Näin jäätiin henkiin. Loistava idea oli Annelilta se, että hän luki Erkkulin hänelle lähettämiä riemukkaita haukkumakirjeitä. Erkki tähtäsi kaupalliseen menestykseen Annelin imussa, vaikka kuinka luokkataistelua saarnasi. Jussi Helminen juonsi illan ansiokkaasti esitellen Erkin tekstejä romaaneista ja näytelmistä. Paljon olisi muisteltavaa, mutta jääköön toiseen kertaan. Hämeenkyrössä teimme heinää, toikkaroimme kylillä ja Erkki näyttelikin Myllykolussa 70-luvun vallattomina vuosina. Elämä oli auki laidasta laitaan.
Lopuksi syötiin soppaillallinen, juotiin viiniä ja tavattiin tuttuja. Erityisen lämpimiä hetkiä vietimme Elinan, Tiina Parkkisen ja muutamien muiden kanssa. Tapasin myös Erkin miehekkään pojan Aleksin, jolla on kaksi pientä lasta, joka vaikuttaa Espoossa ja opettaa filosofiaa koulussa. Hyvin on poika myllystä selvinnyt. Sali oli kuin yhtä perhettä, vähän harmaantunutta ja luovuttanutta, mutta silti säihkysilmäistä ja intomielistä. Näin jäätiin henkiin, kaikesta huolimatta.
3.11.2019