Tulihan Lauri Mereltä Hesariin kunnon arvostelu TT:n Notre Damen kellonsoittajasta. Aamulehdessä oli kumman vaisu juttu, ikään kuin ei kehdattaisi täydesti tunnustaa oman teatterin täysosumaa. Helsingistä katsottuna onnistumista osattiin arvostaa paremmin.

Täällä sitä taas ollaan, vanhan Sepiksen laitamilla. Käytännön elämä tuntuukin kovin helpolta. Taidokas jakaja sujauttaa aamun lehdet äänettömästi luukkuun klo 3.30. Kyrössä sai tarpoa laatikolle kolmekin kertaa ennen kuin lehdet ilmestyivät kahdeksan-yhdeksän aikoihin, joskus toki aikaisemmin. Posti kulkee vähän kuinka sattuu. Mutta Kanniston leipomosta nurkan takaa saa heti aamusta tuoretta leipää.

Aamulenkillä tervehdin lisäksi Juhani Ahoa, joka katselee peukalo housuntaskussa luonnikkaasti merelle. Mainio Tukiaisen veistos. Oppilaastaan Sillanpäästä ei ole mitään vastaavaa muistomerkkiä, vain rintakuva Hämeenkyrössä ja teoskeskeinen kollaasi Tampereella.

Riitta Konttinen kertoo juuri radiossa Aino Sibeliuksesta. Hänen poliittisia asenteitaan Vesa Sirén tulkitsi lauantaina Hesarissa liian yksioikoisesti akselilla hyvä-paha. Kun Aino vastusti henkeen ja vereen punaisia ja kommunisteja, vastavoimat olivat hänelle tietysti hyviä. Hitler niistä voimakkain. Hän muuttui pahaksi vasta romahdettuaan, kun tietoja alkoi tihkua holokaustista. Siihen saakka Hitler oli monille pelastaja, joka voisi kukistaa pahan valtakunnan eli Stalinin Neuvostoliiton. Aino oli varmasti omasta mielestään, omassa maailmassaan loppuun saakka hyvän puolella.

Jälkihiki kihosi lentopallon tappiosta eilen. Suomi sortui klassiseen loppunotkahdukseen. Tänäänkö on vastassa Venäjä, jota valmentaa ”maanpetturi” Sammelvuo. Oma sähkönsä on siinäkin matsissa. Teemu Pukki ja joukkueensa jatkaa puolestaan voittokulkua Englannissa. Aulis Rytkösen ja Jari Litmasen jälkeen kolmas maailmantähti. Urheillaan sitä meilläkin, Marja käy Agricolan kirkon salilla jumppaamassa.

Reippailin vinhaa vauhtia HUS-labraan ja takaisin, ihmeen kätevästi verikoe siellä otetaan eikä jonotus ole liiallista. Siinä voi katsella telkkarista vaikka kotimaista lottaelokuvaa. Mieluummin kävelen kaupungilla kuin huristelen sähkölaudalla tai edes polkupyörällä. Pitemmillä matkoilla ratikka on herraskainen ja bussi tuttavallinen. Taksia on tarvis vain hätätilassa tai kuormien kanssa. Citikka saa tönöttää tuossa puiston kyljessä ja odottaa seuraavaa Kyrön matkaa.

Kaikesta huomaamme, että stadissa on hirveän kivaa! Ympärilleen katselee puhdistunein aistein. Jokainen vastaantulija on uusi paitsi Heidi, johon törmäsin Albertinkadulla. Hän kertoi hurjista rankkasateista, heidän kellariinsa on tulvinut vettä. Välkesalmi oli tyytyväinen, kun hänen divarinsa kellari on pysynyt kuivana. Kimmon kauppaan oli heti poikettava ja siepattava Moravian elämäkerta kolmella eurolla.

Illalla oli tarkoitus mennä italialaiskonserttiin Ritarihuoneelle, mutta sade yllätti ja kirja viehätti. Otin kiinni Alcantaran perheen uusista vaiheista. Marja tuli ranskan tunnilta ja katsottiin yhdessä Roba, joka pitää edelleen kutinsa.  Hyvin kirjoitettu ja ikään kuin puolihuolimattomasti näytelty, mutta repliikkien selvyydessä on jatkuvasti toivomisen varaa. Luontevuus ei saisi peittää sanottavaa. Silti kunnon kamaa. Huomiseen.

16.9.2019