Näilläkin main voi kuulla eleganttia musiikkia. Sastamalan hieno Gregoriana on avattu, ja tietysti kävimme taas Pyhän Marian kirkossa muistelemassa samalla häitämme 12 vuotta sitten. Se on kaunein ja tunnelmallisin tuntemamme kirkko edelleen, akustiikaltaan vertaansa vailla.

Avajaiskonsertti vei meidät Versailles’n hoviin teorbin, cembalon, viola da gamban ja nokkahuilun loihtimin sävelin. Fuoco E Genere esitti lumoavaa soitantaa. Sopraano Julie Fioretti oli joutunut heinänuhan kynsiin, mutta selvisi urhoollisesti osuuksistaan. Minua eivät Harri Hautalan mainitsemat epäpuhtaudet kiusanneet, Marja oli tarkempi. Ihastuttava nainen joka tapauksessa ja sai lämpimät sympatiakiitokset.

Ulkoministeri Pekka Haavisto avasi tapahtumaviikon kertomalla matkakokemuksistaan Pariisissa. Rennolta ja hyväntuuliselta vaikutti väliajalla, eikä EU-johtajuus tuntunut miestä painavan. Kanttori Upin kanssa haastelimme myös, hän kertoi uskollisista tervapääskyistään ja pihansa kasvustosta. Löysivät Marjan kanssa yhteisen sävelen: kasvien ystävä jättää pihan hallitusti hoitamatta.

Ilta oli ihmeellinen ja maisema hivelevä; jo matka päätieltä mutkittelevaa hiekkatietä kirkolle on elämys. Suosittelemme konsertteja, jotka jatkuvat  ”Rakkauden Pariisi” teemalla koko viikon.

Heti seuraavana iltana kävelimme Heinijärvelle tuttuun Rauhamäkeen kuulemaan Bellmania. Mika Härkänen avaa hirsitalonsa (aikoinaan Sillanpään Seuran omistaman) toisinaan yleisötilaisuuksiin, ja mikäs sen mukavampaa: perinteet jatkuvat samojen seinien sisällä, missä monet joulukahvit on juotu.

Nyt Pentti Hildén esitti luutun säestyksellä Carl Mikael Bellmanin ohjelmistoa, Fredmanin Epistoloita ja lauluja. Ranskalaispohjainen linja jatkui. Jälleen uhmasimme lähestyvän haudan kauhuja kuvitelmilla ryypyistä ja elämän nautinnoista, ja yhteislauluunkin ylsimme Gubben Noachin ja Isä Movitzin säkein. Mainio tilaisuus, trubaduuri Hildén oli hyvässä vedossa ja yleisöä pieni mutta laadukas pirtillinen.

Konsertin väliajalla Matti Huusari kertoi kirjan välistä pudonneesta lehtileikkeestä, missä Erkki Mäkis-vainaja kuvailee haltioituneesti kävelymatkaa Laitilan ristiltä meille joskus anno dazumal. Kuvaus teki Mattiin niin suuren vaikutuksen, että hän käveli seuraavana päivänä saman reitin ja tupsahti meille juttusille. Näin toimii kulttuurihenkilö, Sillanpään Seuran ensimmäinen puheenjohtaja. Menneitä muistelimme tuolla saunan siimeksessä, missä olin lämmittelypuuhissa. Heinäkuinen hellepäivä oli huumaava, mesiangervot ja horsmat loistivat ja tuoksuivat.

Aino valmisti hienon ahvenlounaan Huvituksessa, illalla saunoimme tyttärien kanssa ja minä savustin seitsemän pulleaa lahnaa, jotka joukolla olivat rientäneet verkkoon. Marjan hankkima uusi savustuslaatikko täytti tehtävänsä, nuotio loi tunnelmaa ja ilta himmeni hiljaa kohti lämpöistä keskiyötä Kozel-oluen herkistämänä. Voiko ihminen nyt enempää onneltaan pyytää?

21.7. 2019