Virossa tapahtuu kummia. Koko kansa katsoo yhtä elokuvaa ja lukee yhtä kirjaa. Kyseessä on maan suurimman klassikon, A. H. Tammsaaren, uusi tuleminen.

Maan itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa komistettiin Tõde ja õigus –romaanin ensimmäiseen osaan perustuvalla suurelokuvalla. Se on saavuttanut heti ensi-illan jälkeen yksimielisen arvostelumenestyksen ja valtavan suosion. Tällaiseen pystyy raivaajaperheen eepos lahden eteläpuolella! Aihe tulee kaikkien trendien ulkopuolelta.

Kerrotaan että elokuva pyörii kaikissa elokuvateattereissa aamusta iltaan täysille katsomoille. Tammsaaren romaani on loppunut kaupoista ja kirjastoista. Kansa palaa väellä ja voimalla juurilleen.

Tällainen ihme oli heti tuoreeltaan nähtävä. Se esitettiin kutsuvieraille Tuglas-seuran ja Viron kielen opettajien järjestämässä näytännössä eilen. Redin sali oli täynnä nuorta yleisöä, viron kieltä kuuli paljon. Oli siellä iskujoukko suomalaisiakin Viron ystäviä. Minä olin suorastaan jännittynyt.

Nuoren Tanel Toomin kirjoittama ja ohjaama elokuva vastaa täysin mainettaan.  Se on järkälemäinen, jykevän voimakkaasti kuvattu todistus virolaisesta elämäntaistelusta 1800-luvulla. Sen yksinkertaisessa kerronnassa on lakonista voimaa, kuin vanhassa puupiirroksessa, joka yhtäkkiä on herännyt elämään. Näyttelijäsuoritukset ovat alkuvoimaisia, erinomaisia. Henkilöt vastaavat hyvin romaanin antamia kuvauksia, mutta poikkeaviakin vivahteita löytyy. Kaikkiaan luova mestariteos.

Tanel Toom (kuvassa) on ollut Oscar-ehdokkaanakin lyhytelokuvastaan.

Totuus ja oikeus on tarina ennen muuta riitelevistä naapuruksista, Andreksesta ja Pearusta ja heidän perheistään. Kun alkuteosta voidaan asemansa ja aiheensakin puolesta verrata Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla –romaaniin, Tammsaaren yhteisöstä puuttuvat luokkaristiriidat. Siinä samanarvoiset kamppailevat. Vain oikeuslaitos tuo ylemmän voiman peliin. Näinkin voi yhteiskuntaa kuvata, ihmisten ja heidän erilaisten luonteidensa kautta.

Yllättävin hahmo on naapuruksista Pearu, josta Priit Võigemast tekee vähän hauskemman veijarin kuin on romaanin kuvaama repivä riitelijä.  Vastapeluri Andres on päähenkilö, hänen vähittäisen katkeroitumisensa vastoinkäymisten jälkeen Priit Loog hahmottaa ankaran patriarkaalisiin mittasuhteisiin.  Naisista Mari saa Ester Kuntan kuvaamana koko tunnerekisterin esiin. Ensimmäinen vaimo Krööt, kaunis Mailen Schmidt, kuolee varhain synnytettyään viimein pojan, Andresin kaipaaman peremeehen.

Tykötarpeet eivät ole kummoiset, kertomus on harvaviivainen, jyrkkä, mutta voimakas. Kuvaus tavoittaa Viron maaseudun karun komeita maisemia ja taustalla kumisee Arvo Pärtin kohtalonomainen musiiikki. Meillä elokuvaa pidettäisiin varmaan perinteisenä ja vanhanaikaisena, ja sitä se onkin, täydellä tehovoimallaan.

Esityksen jälkeen tuottaja Ivo Felt ja ohjaaja Tanel Toom kertoilivat elokuvasta ja vastasivat kysymyksiin. Keskustelu käytiin viron kielellä ja mikrofoni löydettiin vasta lopussa, mutta ei se mielenkiintoa lannistanut. Romaanin suomentajan ja Tammsaaren elämäkerran kirjoittajan Juhani Salokanteleen kysymykseen, katuiko ohjaajan jotain poisjääneitä kohtia laajasta romaanista, tämä myönsi valintojen vaikeuden, mutta kaikki olennainen mahtui liki kolmetuntiseen elokuvaan. Se keskeinen kivenheittokohtaus siitä on pois, mutta silläkin on perustelunsa. Elokuvaan on taatusti tulossa jatkoa.

Anja Salokannel vinkkasi minulle Viron television ohjelman Plekktrumm, jossa käsitellään virkeästi ja elävästi kirjallisuuden ja kulttuurin ajankohtaisia ilmiöitä – yleensä kahdenkeskisissä keskusteluissa, joille on annettu aikaa kokonainen tunti! Katsoinkin kuinka juontaja Joonas Hellerma haastatteli Tanel Toomia. Tässä ohjaajahaastattelussa paneuduttiin syvällisesti itse romaaniin Tõde ja õigus, joka lojui pöydällä puhkiluetun näköisenä muistilippuineen. Romaani on seurannut Toomia koulupojasta alkaen eri ikäkausina, ja nyt se avautui hänelle taas uutena, siitä löytyi yllättäviä repliikkejä ja unohtuneita kohtia. Erinomainen ohjelma. Pystyttäisiinkö meillä koskaan vastaavaan? Tv tyytyy kymmenminuuttisiin pintahuiskaisuihin kirjoista ja elokuvista, radion puolella on nyttemmin pyrkimystä jopa kirjan syntyprosessien kuvaukseen. Mutta Virossa ollaan intelligenssissä auttamatta edellä, tässäkin.

8.3. 2019