Helsingin kirjamessuja piti kuulemma nuorentaa ja heittää ulos minun kaltaiseni veteraanit. Joka kerta olenkin siellä roikkunut kuin iilimato. Mutta nytkin kustantajani sai jollain ihmeen kaupalla järjestymään kolmekin esiintymistä ja lisäksi signeerauksia. Pahoittelen että Kiannon kanssa edelleen hidastimme historiaosuudellamme messujen tarpeellista nuorennusleikkausta.
Sitä paitsi olihan siellä muitakin: Klinge ja Tarkka, Erkki Tuomioja ja muita harmaantuneita kolistelijoita. Mikään uudistus ei onnistu kertaheitolla. Toivotamme ensi kerraksi päättäväisempiä otteita. Vanhat vintille ja nuoret kehiin!
Saatiinhan sentään esiintymislavat rististyksi uudelleen. Vanhat harmilliset klassikkonimet kuten Kivi, Leino, Waltari korvattiin hauskasti kaupunginosilla. Esiinnyimme milloin Kruununhaassa, Töölössä tai Suomenlinnassa. Kunnon Helsinki-keskitystä onkin messuille kaivattu. Kaikkien on tiedettävä, missä kaupungissa messutaan. Kirjailijoista viis, heistä kuullaan siellä muutenkin liikaa. Tapahtuma elää muutoksista.
Muuten messut menivät ihan samaan tapaan kuin ennenkin. Väkeä riitti vimmatusti varsinkin lauantaina, kustantajien tiskit ja antikvaarien laarit pursuivat kirjoja. Suoranainen kirjahimo pääsee siellä yllättämään. Kahden eruron pilkkalavoilla voi tehdä hämmästyttäviä löytöjä. Kassit raskautuvat eikä tilikään liikaa kevene.
Siksi toiseksi messut on oivallinen tapaamisareena. Marjan kanssa päivystimme Mika Waltari-seuran standilla, ja sinne poikkeilee toinen toistaan fiksumpaa väkeä. Tapasin luokkakaverin Harry Haba Halénin ja kuulin seikkaperäisiä tietoja altailaisista ja indoeurooppalaisista tutkimuksistaan. Alansa paras tuntija on Haba, maanosien kärjessä. Sitten tuli Tiia ja miehensä Tomi, tosi hauskoja yllätyksiä. Kehuin Tiialle, että hänen kaksoisolentonsa näyttelee pariisittaria kuvaavassa sarjassa Teemalla. Uusi Illusioni, seuran kovatasoinen vuosikirja on ilmestynyt, hankkikaa ihmeessä!
Minua haastatteli Sirpa Kähkönen kahteen kertaan. Kirjailijaliiton puheenjohtaja toi Kianto-muisteluksiin tuiki tarpeellista arvovaltaa ja hyviä kysymyksiä. Kruununhaan lava täyttyi viimeistä sijaa myöten, vaikka haastattelua ei ollut virallisessa ohjelmassa. SKS:n Marianne tuuppi nettiin tietoa minkä kerkisi. Tänä aamuna Suomalaisen Kirjakaupan kioskilla oli tietysti hiljaisempaa. Arihan siellä seisoi, kirjankerääjien kuningas. Suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi osti kirjan ja professori Jyrki Nummi kävi tervehtimässä. Matti Vanhanen sanoi lukeneensa kirjani, joka sanan, ja kuunteli (yllä kuvassa) Kruununhaan haastattelua naisystävänsä kanssa eturivissä.
Suomussalmen sulttaania menikin paljon kaupaksi, iloitsi kustantaja Tero Norkola. Vaikka Hesari ei ole vielä kirjaa edes arvioinut. Jukka Petäjä tuli käytävällä vastaan ja vahvisti, että se on sentään jo lähetetty kriitikolle. Saapas nähdä mitä sieltä kuuluu.
Itse kuuntelin vähän menestyskirjailijoita Jari Tervoa ja Kari Hotakaista, jotka vetävät valtaisia yleisöjä. Tarkemmin kuuntelin Ben Hellmanin mainioita mietteitä Lev Tolstoista (kuva). Nimen suositeltava kirjoitusmuoto on nykyisin tämä. Ainoa ja työtovereitaan kävin jututtamassa kustantamonsa PARVSin osastolla (toinen kuva). Topelius-diskussion på svenska var också intressant. Voiton vei lopulta divarikiertely, paljon löytöjä, jotta meinaa pakahtua ja useimmasta on kieltäydyttävä. Silti Marja kauhisteli kassien määrää, kun raahauduin kotiin. Mihin kaikki kirjat pannaan, kun vanhojakin on paikat väärällään?
Lisäksi niitä pitäisi lukea, ja mistä siihen ajan otamme. Jättämällä jotain väliin. Messuilla myytiin kassia Internet go home. Olisiko siinä yksi tervehdyttävä mahdollisuus.
28.10. 2018