Kianto kuljettaa taas omille mailleen. Palauttelen aineistoa, tapaan tuttuja ja katsastan maisemia. Kelpaakin näin intiaanikesän viikonloppuna.

Kianto-seuran puheenjohtaja, tohtori Helena Hyöty sai kirjani lämpimäiskappaleen kiitoksena tarkistustyöstään. Puhelimme aiheesta, nautimme lounaan täällä Kajaanin Rossossa ja kävimme Kaupunginteatterissa katsomassa mainion Reviisorin eli Sirkku Peltolan ja Kamran Shamardanin sovituksen Tarkastaja tulee! Tämä Gogolin satiiri on parasta luokkaa ja pitkäaikainen suosikkini.

Shamardan näytti tuntevan ohjaajana venäläisen perinteen ja burleskin liioittelun, ja näyttelijät pysyivät hyvin aika vaativassa tyylilajissa. Muistan saman teatterin sirkusversion samasta näytelmästä joskus 1970-luvulla Tampereen Teatterikesässä. Keinot ovat edelleen hallinnassa. Pormestari Mika Silvennoinen oli muhkea tyyppi, hänen vaimonsa ja tyttärensä (Teija Töyry ja Maria Palmu) aivan valloitavia. Feminiiniin Hlestakoviinkin (Sohvi Roininen kuvassa keskellä) tottui – ei kai ollut tarkoitus osoittaa, että huijareissa on naismaisia piirteitä? Joka tapauksessa kohtalaisen hauska pläjäys.

Tapasin myös teatterinjohtajan, tohtori Helka-Maria Kinnusen pittoreskissa ravintola Anorakissa joen rannalla ja puhelimme Kiannosta. Jospa siitäkin voisi joskus jotakin kehittää. Kiannon syntymästä tulee ensi vuonna 145 vuotta ja kuolemasta 50 vuotta 2020. Kaikenlaista valmistellaankin, kuten kuulin tapaamisissa. Teatterinjohtajan päähuoli on kuitenkin uuden teatteritalon suunnitelma ja mahdollinen rakentaminen, jota on suunniteltu vasta puolisen vuosisataa. Nykyinen puurakennus on kävijän kannalta sympaattinen, mutta käytön kannalta varmaankin tukalan ahdas ja hankala. Kauan siinä vain on menestyksellä sinnitelty.

Päätapaus osui nyt hotelli Valjuksen aamiaishuoneessa silmiin. Kainuun Sanomissa on Seppo Turusen komea kritiikki kirjasta Suomussalmen sulttaani. Otsikon mukaan se on ”Alaston totuus Ilmari Kiannosta”. Ei hullummin määritelty. Lisäksi kirjasta kasvaa kokonaistaideteos Kiannon elämästä, toteaa Turunen. Kirja on jo pelastettu, tärkein kritiikki on täkäläinen. Lisäksi Ilkka Jormonpoika Kianto lähetti miehekkään kehaisun sähköpostiin. Kuivilla ollaan.

Lähdenpä hyvillä mielin ajelemaan kohti Suomussalmea, missä on tarkoitus tavata Raija-Liisa Kianto, majoittua hänen kämppäänsä, soudella Niettussaareen vielä tervehtimään Ikin kahtia jaettua hautaa ja esitellä kirjaa pääkirjastossa ensi keskiviikkona klo 17.30. Kunpa vain saataisiin kirjaa edes näytille, täkäläisessä kaupassa oli jäljellä kaksi kappaletta! Näin sujuu retkeni Kainuun kehittyneillä nälkämailla.

13.10. 2018