Nappiin meni. Kroatia tuli toiseksi, kuten olin ennakkoon veikannut (ennen kisojen alkua). Saalis: rivistö vodkapulloja veikkaustovereilta, ei tosin venäläistä. Näillä pärjään jouluun saakka.

Marjalla oli iloa hälläkin, Ranska voitti vakuuttavasti finaalin. Taas raikui pirtissämme Marseljeesi. Kotikatsomo oli hyvässä vireessä. Tarjoilu toimi ja tunnelma kohosi. Herkko valmisti maittavaa Bouillabaissea, samanmerkkistä ranskalaista valkoviiniä sekä kroatialaista harvinaisuutta Veraldaa ilomielin maisteltiin. Jännitystä vähittäin kohoteltiin.

Finaali olikin harvinaisen vauhdikas, hyvätasoinen ja maalirikas peli. Ranskan loistavan maalivahti Llorisin pikkumoka hämmästytti. Tällaista olen aina pelännyt, kun molareille nykyään niin taajaan passaillaan. Joskus se sinne vielä menee – ja nyt meni. Onneksi ei ratkaissut peliä sen enempää kuin Kroatian Raimo Vistbackan näköisen kärkimiehen Mandzukicin oma pukkausmaali. Hienosti pelattu joka tapauksessa.

Kuvassa alla Kroatian värit ja ainoa oikein veikannut. Hyvä me!

Syvä huokaus kuitenkin siitä, että nekin kisat ovat ohi ja voidaan keskittyä vaihteeksi uljaisiin kesäiltoihin. Helle hellii! Oopperalaulajia on alkanut poikkeilla pihaan, Sauli Tiilikainen pörähti motskarilla ja Helena Juntunen piipahti polkupyörällä kertomaan kuulumisia. Harjoitukset jo hyvässä käynnissä. Ainakin tarkenevat siellä Myllykolun montussa, jota Vesa joskus nimitti Suomen suurimmaksi yhteissaunaksi.

Saunottu on ja uitu laiturienvälisiä, lapset melskanneet tuntikausia järvessä ja kaikin tavoin kesä on vanhanaikaisesti huipussaan. Huomenna Helsinki ottaa vastaan mahtimiehet ja esittäytyy kaupunkina kauneimmillaan. Ihmeellistä aikaa. Palaa mieleen Etyk-kesä 1975. Yhtä jumalainen sää, melkein samanveroinen historiallinen tunnelma. Media hypettää kaikin voimin. Tätä kelpaa katsella täältä Vanajankylän syvästä rauhasta.

Ollaan onnellisia heinäkuun harvinaisesta Iduksesta. Tää ei enää koskaan palaa.

15.7. 2018