Tämähän tuli otetuksi harvinaisen perusteellisesti, aina alkaen Johannespassiosta, jonka kuuntelin alusta loppuun maaseudun rauhassa.
Matteuspassio jäi väliin, koska kiirastorstaina juhlittiin Jukka Parkkista ja hänen uutta kirjaansa Aapelista: Aika hyvä kirjailijaksi. Jukka sai kuin saikin kirjan läpi Docendolta, ja ihmettelen vieläkin aika lailla WSOY:n penseyttä nyt kirjaa selattuani. Sehän vaikuttaa oikein hyvältä ja sisältää aapelimaista hiljaista huumoria. Luettava vielä kunnolla, Aapeli tuli tutuksi aikanaan yhteistyössä Mollen Siunatun hulluuden sovituksessa. Pakinoitaan luin jo poikasena.
Jukan ystävät kokoontuivat Kavin tiloissa, missä katseltiin Pikku Pietarin piha Jack Witikan versiona, nautittiin pientä palaa ja viiniä ja puheltiin etupäässä mukavia. Pasi Puupposta oli hauska tavata, muistelin Mollen suhdetta Aapeliin ja sain Pasilta joitain lisäväläyksiä kirjailijaisästään. Martti Häikiön kanssa puhuimme vähän Rustaniuksen suunnattoman yksipuolisesta vuoden 1918 dokkarista telkkarissa.
Pitkänperjantain kuluksi katsoin uuden elokuvan Maria Magdalenasta Maximissa. Toinen vaihtoehto olisi ollut Pasolinin tuttu juttu Orionissa. Marian elämä on kuvattu jähmeästi ja verkkaisesti, kuten Raamatun aiheisiin usein näkyy kuuluvan. Päähenkilökin oli melko sileä ja ilmeetön, ja Jeesus vasta arkinen olikin verestävine silmineen ja hiljaisen käheine puheineen. Ei tuollainen Messias ketään olisi sytyttänyt.
Mutta elokuvassa oli kiintoisasti sama tulkinta kuin ilmeisesti Amos Ozin uudessa Juudas-romaanissa. Molemmissa Juudas on Jeesuksen läheisin ja ihailevin opetuslapsi, joka pettyy katkerasti, kun ei mestari perustakaan lupaamaansa uutta valtakuntaa heti. Juudas kavaltaa ja hirttäytyy, tuo edellinen on tosin vähän kyseenalaista. Luettava romaani, jotta asia kirkastuisi.
Oli jäätävä Helsinkiin vielä lauantaiksi, jotta kerrankin voisimme mennä ihmettelemään tätä Via crucis –spektaakkelia. Eipä ole ennen nähty, ja nyt oli erityinen syy sikäli, että siellä oli rooleissa peräti neljä Myllykolun Sillanpää-oopperan laulajaa. Waltteri T oli Jeesus, Sauli T Pilatus, Päivi Nisula Herodes ja kai Petri Bäckströmkin joku siellä oli. Eivät paljon laulaneet muut kuin itse Jeesus, joka veti oman hittinsä Taivaisiin, ja sopihan se teemaan ennen ristiinnaulitsemista.
Itse tapahtuma on kyllä aika koetteleva. Ensin on niin hidas alku Kaisaniemen Getsemanessa, että oli hyvää aikaa pujahtaa välillä Harryn baariin lämmikkeelle. Sitten oli enemmän draamaa Suomen Pankin edustalla, missä Sauli riehui kovasti ja tuomitsi että paukahti Jeesuksen ristinpuulle. Herodes vasta riivinrauta oli, ja muutenkin meininki muistutti irvokasta tv-kisailua niin kuin kai tarkoitus olikin.
Finaali Tuomiokirkon rappusilla oli visuaalisesti vaikuttava. Pystyyköhän ihminen enää tämän suurempiin suorituksiin, kun kaikki ulottuuvuudet otetaan huomioon? Henkilöiden kaari rakentuu aika merkittävästi: Jeesus, Mannerheim — ja Sillanpää! Kaikki neljän kuukauden sisään.
On kuitenkin sanottava, että tällainen hyvin vapaasti soviteltu katuteatteri banalisoi jollakin tavoin jyhkeän peruskertomuksen. Irtoheitot Suomen talouspolitiikasta tai irtisanomisista eivät oikein istu vanhaan kärsimystarinaan. Ei se modernisoidu sillä, että paiskotaan sekaan latteita nykyelementtejä. Lakoninen, vain olennaiseen keskittynyt Matteus oli sittenkin parempi kirjailija kuin V-P. Hänninen. Hienoa olisi nähdä tämä aivan alkuperäisssä voimassaan, silloin kosketus olisi toista tasoa.
Täällä maalla pääsiäisen pyhät sujuvat sitten levollisen rattoisasti jälkeläisiä tavaten, aterioiden, lueskellen ja nautiskellen. Sattuikin käteen jysähtävä elämys, josta ei ole liiemmälti mainittu: Antero Raevuoren erinomainen kirja Saarrettu kaupunki, yksityiskohtainen ja inhimillisen tarkka kuvaus Tampereen taisteluista 1918, sekin Docendolta. Siihen on vielä lähemmin palattava, kunhan vähän muutakin sisällissodan kirjapinoa olen saanut käydyksi läpi. Anteron kirjaa luin miltei kronologisesti sadan vuoden takaisten tapahtumien kanssa – kylmäsi ja kauhisti. Tampereen valtaus oli hirvittävä. Kuinka ihmiset kestivät? Meidän lempeä pääsiäisemme on ytimeltään pelkkää piinaa, niin 2000 kuin 100 vuotta sitten.
2.4.2018