Lupasin itselleni, että tähän häirintäjupakkaan en enää palaa. Mutta kun tuli uusi jysähdys, en voi mitään. Olkoon tämä puoleltani viimeinen kumahdus.
Suomen Kuvalehden päätoimittaja ilmoitti, että lehti ei julkaise täysin asiallista vastinettani ilmiantojuttuunsa väitetystä ”seksuaalisesta häirinnästä”. Vastine sisälsi kuulemma epätarkkuuksia ja virheitä, kun taas lehden kahden toimittajan näkemys parin vuosikymmenen takaisista tapahtumista on ilmeisesti tarkka ja virheetön.
Toimittajat laativat juttunsa ilmiantojen perusteella, joiden alkuperää ja muotoa ei kohde saa tietää. Tämän jälkeen toimittajat tietävät tarkasti ja paremmin kuin syytetty, mitä hänen oppituolissaan Tampereen yliopistossa anno 2000 on tapahtunut. Kohde itse, siis minä, oli kaiketi paikalla, mutta hänen todistustaan ei tässä tarvita.
Yksipuolinen tuomio on julistettu. Puolustusta ei tarvitse kuunnella. Roma locuta, causa finita Rooma on puhunut, asia päätetty.
Jos edelleen pysytään vanhojen roomalaisten viisauksissa, sellainenkin aikanaan opittiin kuin Audiatur et altera pars. Kuunneltakoon myös toista osapuolta. Mutta sehän ei sovi Suomen Kuvalehdelle.
Itsekseni saan tietysti jupista näillä sivuillani, mutta lehden areena on liian arvokas syytetylle professorille. Hän sulkekoon tyhmän häiritsevän suunsa. Puolta nuoremmat toimittajat tietävät hänen asiansa paremmin.
Vähän haikeata on sekin, että Suomen Kuvalehti on tullut kotiini niin kauan kuin muistan. Isäni sitä jo tilasi. Hän minunkin kestotilauksestani vastasi eläessään. Faija kuule siellä taivaassa, kai se nyt täytyy lopettaa. Vahinko ei toisaalta ole kovinkaan suuri. Yhä nopeammin lehti tulee nykyisin selatuksi.
Samalla on haikein mielin luovuttava lukiolaisille suunnatun kirjoituskilpailun raadin puheenjohtajuudesta Suomalaisella Klubilla. Se on Suomen Kuvalehden aloitteesta Mikko Pohtolan aikaan syntynyt idea, ja lehti on edelleen sen sponsori. Eihän sovi mitenkään, että saman lehden paljastama törkyturpa toimisi kasvavan nuorison kirjoitusten tuomarina. Sananvapautta on usein nuorten teksteissä pohdittu, raikkaammin kuin tässä päätoimittajan kannanotossa.
Siis hellät hyvästit, kunnianarvoisa Suomen Kuvalehti. Olkoon tiesi edelleen täynnä uusia häirikkölöytöjä, joiden ei kannata antaa turhaan itseään puolustaa. Siten pysyy lehden oma tuomiovalta puhtaana, horjumattomana ja loppuun saakka tutkittuna.
7.3.2018