Kaikkea voi tosiaan tapahtua. Olen kieltämättä tyrmistynyt Suomen Kuvalehden hyökkäyksestä. Ennen se oli laatulehti.

Tiedämme kyllä mikä tässä on takana. Kampanja vaatii lisää pureskeltavaa. On kiskottava aiheita ja uhreja vaikka kiven alta.

Näin se tapahtuu. On pieni ystävällinen ele, jonka toinen käsittää väärin. Hän pitää sitä lähentelynä. Hän ei sano siinä paikassa mitään, ei edes istunnon päätteeksi. Miten helppoa olisi kieltää heti! Päinvastoin hän kiittelee kiinnostavasta käynnistä arkistossa.

Viikon kuluttua hän huomaa, että onkin tapahtunut kauheita. Häntä on klähmitty! Hän lähettää syyttävän viestin ja ilmoittaa luopuvansa yhteistyöstä. Kohtaaminen oli vasta heidän ensimmäisensä, he eivät tunne toisiaan.

Mies ei ole eroottisesti kuumissaan, innostunut vain tulevasta yhteistyöstä.  Hän pyytää naista vielä harkitsemaan asiaa. Hän lupaa, ettei hipaisu olkavarteen toistu.

Seuraavaksi tulee postissa esimiehen, tutun kaverin, virallinen kirje, jossa kehotetaan välttämään epäsuotavaa käytöstä.

No hyvä. Asian luulisi jäävän viimeistään siihen. Syvä katumus vallitkoon.

Mies tapaa naisen yhtiön illallisilla. He eivät vaihda sanaakaan, ovat etäällä toisistaan. Mies saa idean hyvästellä ystävällisesti naista ja tulee koskettaneeksi samalla hänen olkapäätään, koska joutuu kiertämään hänen tuolinsa taakse ja nainen istuu. Nyt on kaikki hyvin, eikö vain.

Vielä mitä! Uusi kirje yhtiöltä. Eiköhän tämä nyt jo ala riittää! Mies uskoo nyt varmasti, että tätä naista ei lähestytä. Eihän ole enää mitään syytäkään.

Eipäs vaan riitäkään. Pienen pieni kohtaus on nostettava uudelleen julkiseen häpeäpaaluun kahden vuoden kuluttua! Nyt on koko kansan saatava ihmetellä miehen häpeämätöntä käytöstä. Hän on koskettanut naisen olkavartta!

Myönnän, tämä on kertausta. Kerroin tämän jo kerran. Mutta ainekset ovat kuin Kafkan kertomuksesta. Se kestää montakin toistamista. Eikä tämä tähän jää. Kohtalokas hipaisu, hyvän tahdon innostunut ele, seuraa miestä häirintänä arvatenkin hautaan saakka. Lyöty leima pysyy.

Ranskan vallankumouksen aikaan tunnettiin ryhmä naisia, joista käytettiin nimitystä les tricoteuses, kutojat. He kokoontuivat kutomaan sukkia mestauspaikalle ja seuraamaan samalla julkisia teloituksia. Jotenkin tämä joukko tuntuu palanneen keskuuteemme, muutettavat muuttaen.

2.3.2018