Tapausten riento kiihtyi. Kun Kari Suomalainen oli kirjoittanut Veikko Huoviselle repäiseviä kirjeitä (tallessa arkistossa), yritin jäljittää Huovisen mahdollisia vastauskirjeitä. Lippe Suomalaisen vihjeestä ja Päivi Myllylän etsintätyön ansiosta selvisi, että niitä onkin muutamia Visavuoressa Karin paviljongin kätköissä pahvilaatikossa. Päivi jo viittoili, että ovat kieleltään varsin meheviä. No niitä kiidin lukemaan suoraan futisharjoituksista aamulla.

Riemukkaita hetkiä paviljongissa! Päivi tarjosi ystävällisesti kahvia ja lukurauhan. Huovinen ja Kari kalistivat railakkaasti kilpiä suhteestaan sotaan ja rauhaan. Tästä saan värikkään jakson lukuun, joka käsittelee Rauhanpiippua ja pasifismia. Vielä ehdin lisätä ne tiedostoon. Joskus onni potkii tutkijaa.

Viivähdin katselemassa näyttelyssä Karin kuvia, vieläkin ne naurattavat. Ylivoimainen kyky hän oli alallaan. Kuinka sanoikaan päätoimittaja Tikkaselle, kun hänelle etsittiin Hesarissa seuraajaa eikä tuntunut löytyvän: – Eihän Sibeliuksellekaan ole löytynyt seuraajaa…

Marja tuli eilen ja elämä palasi mallilleen. Heti kolmisen tuntia etsittyään hän löysi kuin löysikin silmälasini takapihalta! Siinä tarvittiin tosi tarkka silmäpari. Mummi oli iloinnut Aslan (2 v) seurasta Turun puistoissa ja kirkossakin. Pannut pojan penkkiin istumaan ja pitänyt saarnan lukupulpetista. Asla kuulemma nauroi katketakseen.

Muuten kun katselin Tauno Palon ja Ansa Ikosen ensimmäistä elokuvaa Kaikki rakastavat (1935), tuli taas esiin millaiselta moraalin perustalta vanhempamme tulivat. Ennakkosensuuri puuttui kohtaukseen, jossa renki (Matti Lehtelä) sylkäisee kolme kertaa ja läimäyttää piikaa (Elna Hellman) kerran takamuksille. Tämä oli 30-luvun kasvatusideologiassa liikaa! Alkaa ymmärtää entistä paremmin edeltäviä sukupolvia.

Turha iloita liian aikaisin tutkijan onnenpotkusta. Aurinkoisella parvekkeella join eilen kahvia ja luin postia. Tuore Hiidenkivi niuhottaa hyvin tyypillisin ennakkoasentein Aho-kirjasta Naisten mies ja aatteiden. Asialla turkulainen kulttuurintutkija. Turusta en ole juuri saanut kiitoksen sanaa. Syksyllä kirjani teilattiin Turun Sanomissa koko sivun laajuisesti, aiemmista puhumatta. Olen jo tällaiseen paatunut, hällä väliä.

Sitä paitsi aamulla futiksessa sain vain kaksi rankkaria sisään, maanantaina sentään neljä. Onni ei voi potkia kaikilla alueilla. Perunat ja tillinsiemenet sain sentään maahan. Tulosaunassa Marjan kanssa vallitsi leppeä tunnelma, sehän tässä on pääasia.