Hea õnne Eesti! Onneksi olkoon Viro!

Nämä ovat kuin omien satavuotisjuhlien jatkot, aina paranee. Hehkuvin mielin vaan veljeskansaa juhlimaan.

Ja sitten paukahtaa heti aamulla kultamitali Iivo Niskaselle. Eikö tämä ole vähän liikaa yhdelle päivälle? Suomelle tämä tekee todella hyvää. Kyllä ansaitsemme edes yhden kirkkaan mitalin. Ja vielä kuninkuusmatkalla! Onnea Iivo!

Mieleni koheni jo Aamulehden haastattelusta. Sain sanotuksi tästä seksuaalisesta häirinnästä oikeita ajatuksiani, ja toimittaja Anni Tolonen kirjasi ne hyvin semmoisinaan lyhentämättä ja pilkkomatta, kiitos siitä.

Nyt voin hengittää vähän vapaammin. Eilinen päivä meni puhelimeen vastaillessa ja lausuntoja jaellessa. On tämä aika jahtia. Se hyvä puoli on, että tässä myrskyssä saan enemmän kannustavia ja tukevia kommentteja kuin pitkiin aikoihin. Jopa Tauno poikkesi aamulla lehteä hakiessaan oikein sisälle katsomaan ”että kunka sää oikeen voit täällä”. Hilkka oli radiosta kauhukseen kuullut, että naapurin päätä viedään pölkylle.

Puhelin on edelleen piippaillut. Otetaanpa näytteeksi muutama viesti parhaasta päästä. Vilma, täällä omassa teatterissa paljon ohjannut ja näytellyt kykynainen, kirjoittaa kauniisti viestissään: ”Herkkänahkaiset ja huumorintajuttomat huutelee! Tsemppiä, Panu! Mä olen 25 vuotta viettänyt kosteita iltoja, saunomisia, karonkoita ym. ym. kanssasi ja aina olet ollut herrasmies. Tokaisuistasihan voisi tehdä kirjan, mutta ahdistelijana ja hyväksikäyttäjänä en näe sinua koskaan.”

Tällaiset tunnustukset lämmittävät. Samoin kuin se, että hyvä kollega ja monen alan auktoriteetti, prof. Aulis Aarnio ilmoittautuu tukemaan veljeä merellä myrskyävällä.  Hän on ennenkin kunnostautunut monilla eettisillä ja korkeasti juridisilla kannanotoillaan eri asioista. Muutamat entiset oppilaat Tampereen draamalta ovat tervehtineet rohkaisevasti, samoin jokunen kiva toimittaja peräti.

Eli paljonkin valoa näkyvissä, enkä mä masennuksen lähellä käynytkään, suututti vain jokusen hetken. Annoin muutaman vähän kiihtyneen haastattelun, jotka on litteroitu semmoisinaan mm. Iltalehden nettisivuille. Ne puhdistavat mieltä ja toivottavasti myös ilmaa, joka turhan sakeana huuruaa tämän asian vaiheilta.

Marja lähti kirkolle asioille ja lupasi ottaa jonkun lehden lisää, katsotaan mitä niissä on. Hesari oli kiitettävän maltillinen. Ehkä joku vielä revittelee, sitten tämä on ohi ja tulee ilmi uusia konnuuksia. Lauri Törhönenkin soitteli, ja totesimme, että nyt meitä on jo kolme kovaa syytettyjen penkillä: Väinämöinen, Lauri ja minä. Kuka seuraavaksi liittyy seuraan..?

Mutta me lähdemme Matin päiviä viettämään Tampereelle ja tapaamaan hyviä ystäviä, joilta sitten herunee lisää kommenttia. Täähän on kuin ylimääräistä juhlaa, huomiota satelee, vaikka ei kai se ole kampanjan tarkoitus vai mitä ”metoopet” (Bisquitin hauska ilmaus). Jatketaan marssia.

24.2.2018