Finlandia-palkinnot menivät nappiin. Riitta Kylänpään elämäkerta Pentti Linkolasta oli suosikkini ja ansaitsee voiton. Kun Linkolaa on taas ryöpytetty kuulemma somessa, palkinto tekee monin verroin terää. Lukekaa kaikki, joilla on vain lööppien ja provokaatioiden luoma kuva hienosta ja hurjasta miehestä. Hyvin valittu, Rönkä!

Myös Juha Hurme on palkintonsa väärti, vaikka en kirjaa vielä tunne. Elisabeth Rehn teki naisen työn. Hauska oli Juhan nosto ruotsin kielen puolesta, oikein hyvä! Näin vähän paikattiin ehdokaslistan kielipoliittista yksipuolisuutta. (Mitä ihmettä, ministeri Terho on kuulemma vaatinut Hurmeelta anteeksipyyntöä, kun junteiksi nimitteli. Eikö ministeri ymmärrä huumoria vai älähtikö se koira jne.)

Minäkin tein kyllä puhtaasti suomenkielisen listan Ilta-Sanomiin sadan vuoden klassikoista, siinä oli tungosta vähän liikaa. Ruotsinkielisistä voisi tehdä ihan oman listansa ja täyteen tulisi huippuja sekin. Mielessäni pyörivät Diktonius ja Ulla-Lena Lundberg, mutta sitten sorruin fennomaaniseen kielisuoraan.

Lastenrunoista en paljon tiedä, mutta ainakin palkinnonsaaja vaikutti hyvin sympaattiselta – ja ruotsinkieliseltä.

Sesonki on kiivaimmillaan edelleen. Vasta maanantaina ropisi teatterialan palkintoja samassa Kansallisteatterin salissa, ja kuultiin prof. Hanna Suutelan viisas esitelmä Ida Aalbergin monikasvoisuudesta. Näyttelikö näyttelijä suurta diivaa? Missä piilee hänen todellinen minänsä, onko se edes löydettävissä? Kyse oli siis IA-säätiön 60-vuotisjuhlasta.

Ja lauantaina äänestimme Hotelli Arthurissa Sirpa Kähkösen Kirjailijaliiton uudeksi puheenjohtajaksi, onnea siitä ja potkua alkavaan urakkaan, jolta taas vaaditaan kaikenlaista rahallista ja henkistä kirjailijakunnan puolien pitämistä. Ilahduttavaa sekin, että Pirkkalaisten puheenjohtaja Tuija Välipakka saatiin liiton johtokuntaan.

Syytä huokaista taas pari päivää. Tänään flaneerasin kaupungilla, kuuntelin hetken vielä palkittujen puheita Akateemisessa ja jatkoin Kino Engeliin, jonne Marja meitä patisti. Nähtiin kehuttu skandinaavinen satiiri tai parodia tai mikä lie sekamelska The Square, josta ei tullut suosikkielokuvaamme. Sopii eliitin vihollisille, bisarrin huumorin ystäville ja kaiken trendikkään harrastajille.

Paras viimeksi. Eino Kaikkonen vaatii Hesarin yleisönpalstalla komeasti Nuntii Latini -ohjelmalle jatkoa! Näin kirjoittaa Eino: ”Ylessä tehty Nuntii Latinin lopettamispäätös on historiaton ja järjenvastainen. Se lähettää maailmalle 100-vuotiaasta Suomesta sivistysvaltion vastaisen viestin.” Samassa rintamassa seisovat Hurme ja Kaikkonen, kielitaidon ja sivistyksen puolesta. Sat sapienti. 

29.11.2017

PS Netissä pyörii adressi Nuntiin puolesta, allekirjoittakaa! Romani sumus.