Pauli Tapio on olemukseltaan todellinen runoilija, lisäksi hän puhui viisaita eilisessä palkintotilaisuudessa. Niistä osia näkyy Hesarin haastattelussa tänään. Juhlistimme palkintoaan Sanomatorilla sankalla joukolla. Sen päälle syötiin ja juotiin taas hyvin ja tavattiin kosolti kirjaihmisiä. Kun runous jää helposti katveeseen, nyt olisi täysi syy lukea Tapion kokoelma Varpuset ja aika (Poesia).

Ennen tilaisuutta kävin kuulemassa virolaisia nykykirjailijoita yliopistolla. Kai Aareleid on etunimestään huolimatta viehättävä nainen (jos tällaista uskaltaa enää kenestäkään näinä aikoina lausua), joka kertoi havainnollisesti runoistaan ja Tartto-aiheisesta romaanistaan. Jan Kaus on kuulemma kirjoittanut suuren virolaisen romaanin Hetk (2011) ja lisäksi proosarunoja, joista kuultiin näytteitä. Lupsakoita kertojia olivat kumpikin. Satu Grünthal ja Sirje Olesk haastattelivat.

Oikeastaan menin tapaamaan Maimu Bergia, jonka kanssa meillä on tietty kohtalonyhteys, mutta eipä häntä näkynytkään. Joka tapauksessa antoisa tilaisuus, vaikka livahdin väliajalla. Virossa tapahtuu paljon, mistä emme tiedä mitään.

Samaan aikaan Tampereella oli vähintään yhtä huomattava tapaus. Sikäläinen Kulttuuriyhdistys ojensi vuosittaisen Kulttuurikukkansa F. E. Sillanpään Seuralle tunnustuksena viime kesän Sillanpää-oopperan tuottamisesta. Erityisesti mainittiin sen merkitys pirkanmaalaisen kulttuurimatkailun kannalta. Niin sitä pitää! Kun en voinut jakautua kahtia, varapuheenjohtaja Jussi Niinenmaa kävi miehekkäästi pokkaamassa kovasti arvostamamme huomionosoituksen (kuvassa).

Tässä oli toivorikas poikanikin käymässä ennen lähtöään musiikkikeikalle Vaasaan. Kuului toimitteleman tiedottajan tehtäviä hervantalaisen it-firman kanssa skype-yhteydellä. Tätä nykyaikaa isä seuraa monttu auki. Aino taas tarjosi turkkilaisen lounaan isänpäivänä, joten hyvin pysytään hengissä.

Olihan tässä kaikenlaista menoa varhemmin tällä viikolla. Munkkiniemessä sukuloitiin, tarkastettiin Ullan uusi kaunis asunto ja nautittiin mainio italialainen lounas. Ja Satu Jaatinen haastatteli Svenskanin kahvilassa Linnan Tuntemattoman sotilaan vaikutuksista, aiheen ympäriltä on kehkeytymässä vielä yksi kirja ensi keväänä. Ehtymätön romaani.

Näytelmä Päämäärä Tuntematon kiskaisi heti Kuuselan loistokritiikin jälkeen tukun tilauksia Tampereen Komediateatterissa. Esitys jatkaa ainakin ensi huhtikuulle, toivottavasti pitempäänkin. Käykääs katsomassa.

Tiistaina kuultiin eduskunnassa Arkadia-seuran voimin Sampo Terhon ajankohtaisia kulttuuripolitiikan näkemyksiä. Lisää rahoja ei ole tulossa, mutta jako vähän muuttuu, mikä huolettaa ainakin teatterin kenttää. Uusia ryhmiä on rynnimässä kupille, mistä kaikille rahat? Tiukoilla ovat nykyisetkin tuensaajat. Sikäli ilahdutti Komediateatterin saama valtiontuen lisäys Tampereella.

Palkintoja putoilee pian lisää, kun Finlandia-päätökset kypsyvät. Sain Sanomatorilla vähän avaimia Touko Siltalalta yhteen hänen kustantamaansa ehdokkaaseen, Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-Extraan. Ehkä se on sittenkin lukukelpoinen ja kuulemma älykäs romaani, vaikka apkryfinen asu säikäyttää ensiselailulla. Muista ei vielä senkään vertaa käsitystä paitsi että Juha Hurmeen muinaishistoriaa olen livenä kuullut viimeksi Sastamalan kirjapäivillä. Miki Liukkosen möhkäle on vielä tuossa pöydällä jokseenkin avaamattomana. Rohkeasti vaan tekstejä päin!

17.11. 2017