Suomi herättää monesti ulkomaalaisissa tarkkailijoissa ihannoivia kommentteja. Latviassa Suomea on pidetty suorastaan esikuvana monissa historian vaiheissa. Siitä on todisteena Anna Ziguren vankka teos Graniittisen maan jalo kansa, jossa tarkastellaan Suomea ja suomalaisia latvialaisessa lehdistössä peräti vuosina 1822-1945. Siitä rakentuu perusteellinen läpileikkaus kahden kansan erilaisista kohtaloista ja hieman yksipuolisista suhteista.
Suomi on siinnellyt latvialaisille eräänlaisena myyttien ympäröimänä tarumaana. Suomalaisia on pidetty ehdottoman rehellisinä ja työteliäinä kansalaisina. Suomalaisten raittius (!) on nostettu Latviassa esimerkiksi verrattuna venäläisiin. Urheilu vetää suomalaisia puoleensa, eivätkä alkoholijuomat kiinnosta. Suomalaiset osaavat pitää hauskaa selvin päin! Monet ovat luulleet, että kieltolaki jatkui meillä 1990-luvulle saakka.
Suomalaiset ovat kohteliaita ja hienotunteisia ja käyttäytyvät hyvin. Suomalaisten rautatievirkailijoiden ystävällisyys on ihmetyttänyt latvialaisia. Heillä vastaavat virkailijat olivat töykeitä herroja. Suomalaisten urhea puolustautuminen venäläisiä vastaan eri aikoina on herättänyt Latviassa suurta ja kaihoisaakin ihailua.
Naisten asema Suomessa on esimerkillinen, naiset ovat kauniita ja jotkut jopa hurmaavia. Naiset opiskelevat yliopistossa ja käyvät työssä. Naiset ovat saaneet kauan sitten äänioikeuden, mutta eivät silti ole menettäneet hitustakaan naisellisuudestaan. Suomalaisten maailmankuulu puhtaus on tietenkin naisten ansiota. (Nämä ovat sotien välisiä havaintoja.)
Suomessa ja Latviassa runous on ollut tärkeä kansallisen identiteetin rakentaja. Kalevala käännettiin latviaksi 1924. Eräs kriitikko totesi, että kyseessä on ”suuren hengen synnyttämä aarre”. Seitsemän veljestä on käännetty latviaksi useita kertoja, mutta Nummisuutarit ei saanut menestystä teatterissa. Suosittuja kirjailijoita siellä ovat olleet Juhani Aho, Johannes Linnankoski, Maila Talvio ja Mika Waltari.
Sillanpään osalta muistetaan hänen jyrkkä tuomionsa kotimaansa äärioikeistoa vastaan: ”Musertakaa IKL!” Suomen kansa tarvitsi Sillanpään mukaan vain työrauhaa ja leipää, ei poliittisia aatteita. Sillanpään Silja – nuorena nukkunut on käännetty latviaksi kahdesti, Anna Zigure käänsi uudemman 1981. Sitä on myyty 105 000 kappaletta.
Sotavuosina Suomen ja Latvian tiet erosivat jyrkästi. Suomen kansan yksimielisyys saa ylistäviä sanoja Latvian lehdistössä. Maamme sotalaitos on hienosti järjestetty ja taistelukunto kova. Tämä herätti Latviassa ihmetystä ja ihailua. Suomalaiset olivat sankarikansaa. ”Palava on Suomen kansan vapauden rakkaus!” Latvia joutui sodissa sirpin ja vasaran alle. Se ikään kuin pakastui, kehitys jähmettyi vuosikymmeniksi.
Jussi Niemeläinen käsitteli Anna Ziguren kirjaa eilen Hesarin kolumnissaan ja totesi, että neuvostoajan seurauksena Latvia on edelleen takamatkalla. Näyttää kuitenkin siltä, että se ottaa kiinni hitaasti mutta varmasti. Latvialaiset näkevät Suomesta haavekuvan, mitä maa olisi itsekin voinut olla – ja kerran vielä onkin, ehkä enemmänkin kuin Suomi.
Annan kirjan on julkaissut pieni kulttuuritahtoinen Kustannus HD. Kirjamessujen alkaessa tämmöisenkin löydön voi pöytien runsaudesta tehdä. Kirjasta löytyy tarkkoja tietoja ja koskettavia yksityiskohtia kahden läheisen ja silti kaukaisen maan taipaleelta kuluneina vuosisatoina. Suomi nousee arvoon arvaamattomaan, ehkä myös ansaitsemattomaan. Mitä suositeltavinta silmien avausta itsenäisyyden juhlavuonna.
25.10. 2017