Päivän ilahduttava saalis: Hämeenkyrön Sanomien ansiokas numero.

Lehti esittelee aukeaman voimin osuvasti niin Myllykolun museon avauksen kuin myös näytelmän ja sunnuntain manööverit muutenkin. Oli oikein vapauttavaa lukea, että Eemeli oli kriitikolle niin raikas elämys. Usein lehti on kehunut rutiininomaisesti harrastajien hankkeet, mutta tässä tuntui aito yllätys ja vaikutus. Varmaan juttu innostaa koko työryhmää. Tärkeimmät asioihin vaikuttaneet henkilöt olivat lehdessä tasapuolisesti esillä.

Paikallislehtemme on sekavan välivaiheen jälkeen saanut hyvän ja osaavan päätoimittajan, tämän Katri Linnikon. Eri asia kuinka torstain numero, joka yhdistyy Pohjois-Satakuntaan ja saa uuden nimen, sitten otetaan vastaan. On kokemuksia siitä, että ihmiset eivät pidä paikallislehtensä sekaantumisesta muiden paikkakuntien asioihin.

Katsotaanpa mitä Aamulehti, joka on kyllä uutterasti seurannut museo- ja teatterihankkeen eri vaiheita. Kalkkiviivoilla näkyvät voimat loppuneen. Näytelmä esiteltiin ylimalkaisen lempeästi (ohjaajaa ei edes mainittu) kesäkatsojan tunnelmin, ja museon avaamisesta viimein lehti vaikenee.

Pitkollahan on vakituinen palstansa, hänhän voisi kerrankin kirjoittaa jostakin merkittävästä asiasta kotiseudullaan. Mistä mies kirjoittaa ñ Teppo-sonnista! Hurraa hurraa. Pitkolla on sama syndrooma kuin ministeri Arhinmäellä: molemmat keräävät urheita torjuntavoittoja väistelläkseen vähänkin korkeakulttuuriin vivahtavia tapahtumia. Olihan Matti P. sentään paikalla Myllykolussa sunnuntaina, mutta jutteli jonkun kanssa vessan nurkalla avauspuheen aikana, jotta ei liikaa vaikuttuisi tällaisesta menoamisesta.

Onneksi on kovia veteraaneja. Professori Aarne Laurila on toiminut kriitikkona vasta vähän yli 60 vuotta ja jatkaa edelleen. Hän soitti ja pyysi kuvia esityksestä: juttu tulossa Demariin (Demokraattiin). Tuskin voisi olla asiantuntevampaa kirjoittajaa sillanpääläisistä pyrinnöistä. Kiitollisena muistan vieläkin Aarnen laajan arvion soittamastani ja ohjaamastani kantaesityksestä 10 vuotta sitten 2002 otsikolla: îHurskas kurjuus Hämeenkyrössä suurella voimalla ja taidollaî. Taitaisitko sen paremmin määritellä?

Ehkä päätän lehdistökatsaukseni tähän. Illalla saunoimme pitkästä aikaa ñ piti sanomani kaikessa rauhassa, mutta äkkiä saunalle ilmestyi hontelo trubaduuriystävämme Christian W. Lindberg direkt från Stockholm kaksine hallavine Berninpaimenkoirineen (Opera och Carmen), joten kesä on siltäkin osin sisäänajettu. Löyly hänelle maittoi, ei sentään vielä innostunut laulamaan, mutta esiintyy Maisemakahvilassa ensi lauantaina klo 15.