Södika muuttaa nyt Lönnrotinkadulle lähemmäs entisiä kulmiaan. On edes näköyhteys Bulevardille. Sinne pitäisi vielä palata, kunhan ajat kohenevat. Syysavauksensakin se muutti purjehdusseuran paviljonkiin meren tuuliin. Raikas paikka, paljon väkeä, puhetta ja purtavaa.

Ehdin tavata tärkeimmät yhteistyötahot kuten sanotaan ennen kuin livistin veneellä maihin ja jatkoin Kämpiin. Mikä ihme sinne veti hyvistä bileistä? No melko ihmeellinen tapaaminen.

Osmo Pekonen on avainhenkilö, maan ainoa sivitsyshistorian dodentti, jonka erikoisharrastuksena on pystytellä patsaita ympäri maata eri merkkihenkilöille tai tapauksille. Nyt hän on keksinyt, että Eino Leinolle täytyy välttämättä saada näköispatsas Roomaan! Näin merkittävästä ajatuksesta piti tietysti illastaa pienellä seurueella Kämpissä, missäs muualla. Täällä istui Leino itse usein paljon vähemmistäkin aiheista.

Ei voi sanoa, että Leino olisi jäänyt ulkoisia huomionosoituksia vaille tähänkään saakka. Hänellä on ennestään kolme patsasta Suomessa sekä hautamuistomerkki. Hänellä on muistotalo Paltaniemellä ja muitolaatta Roomassa asumansa talon seinällä Lungotrevere Prati 17 :ssa. Sitä kävin ihailemassa viime marraskuussa. Paltaniemen talossa vierailin kuluneen heinäkuun aikana. Lisäksi Leinolla on kaksi nimikkoseuraa, ja hänen runojaan lausutaan ja lauletaan tämän tästä. Hänen syntympäivnään valtakunta liputtaa.

Mistä sitten on syntynyt idea patsaasta vieläpä Roomaan? Varmaan siitä, että siellä on niin monien muidenkin runoilijoiden patsaita Pincion puistossa Villa Borghesen lähettyvillä. J. H. Erkko jo runoissaan ylisti ruon puiston kauneutta. Hän kävi Roomassa ennen Leinoa, eikö pitäisikin aloittaa oikeastaan Erkon patsaasta? Siellähän on nimittin leegio patsaita runoilijoista, joista kukaan ei ole koskaan kuullut mitään. Kyllä Leino hyvin joukkoon solahtaisi, onhan hän sentään Danten Divina commedian ensimmäinen suomentaja ja asui ikuisessa kaupungissa kolmatta kuukautta vuosina 1908-09.

Leino kirjoitti matkasta tuoreita reportaaseja neljään sanomalehteen Suomeen ja myöhemmin romaanisarjan, joka ei kuulu hänen parhaimpiin tuotteisiinsa. Roomassa hänen tulisesti alkanut romanssinsa matkatoverin L. Onervan kanssa jäähtyi, mutta suhde säilyi läheisenä ystävyytenä Leinon kuolemaan saakka. Myös joukko aikansa eläneitä ja kuolleita näytelmiä syntyi Rooman innoittamina. Antiikin aiheista Leino ammensi koko ikänsä.

Pulma voi olla vain siinä, että Rooma ei hevin luovuta paikkaa uusille patsaille, kuten suurlähettiläs Janne Taalas tilaisuudessamme muistutti. Pincion puisto on aika täynnä pönöttäviä lyyrikoita. Auttaisiko Suomen itsenäisyyden juhlavuosi, jota vietetään näyttävästi myös Roomassa – Colosseum valaistaan itsenäisyyspäivänämme sinivalkoisksi! Kyllä Leino sinne sopii erääksi kansainvälisen suomalaisuuden kärkihahmoksi.

Kuvanveistäjäkin olisi valmiina, vaikka häntä ei tässä sovi julkistaa. Hyviä näköisveistoksen tekijöitä on todella vähän, kun abstrakti häkkyrälinja on voittanut alaa. Putkitettu Leino ei sanoisi kenellekään senkään vertaa Pincion kummuilla. Komea on siellä Goethen patsas, romanttinen on Byron, Shelley ja moni muu. Sinne vaan Leinokin hiuksiaan liehuttamaan.

Jos hanke ei vielä olekaan kovin tukevasti todellisuuden jalustalla (aiemminkin sitä on turhaan pohjustettu) niin tarjoaapa hyvä ajatus kuitenkin tilaisuuksia humaaneille herroille klassis-runolliseen yhdessäoloon. Mikä oli Kämpissä kuunnellessa Teivas Oksalan skandeeraavaa lausuntaa tai Osmon oppineita tulkintoja. Siinä viuhuivat niin Leinon, Runebergin, Horatiuksen kuin Koskenniemenkin henget, ja me kaikki valistuimme ja virkistyimme kerrassaan.

Entä se konkretia? Esko Piippo ryhtynee kokoamaan pekuniäärisiä lankoja Kajaanista käsin tottunein ottein, ja me seuraamme tapahtumia myötämielisesti myhäillen. Lisää henkeviä Leino-sessioita! Kuinka lauloikaan Juhana-herttua matkallaan:

Eik´enää sammu koskaan Suomenmaasta / se tuli, tulkoon mikä tuulispää… Ja minä, laulut lehtoin toisten taitain, tuon tunnen niinkuin oma kutsuis maa…

24.8. 2017