Kesän hienoimpia päiviä sisällöltään.

Kun Vilhokin tuli, olivat kaikki lapset koolla. Otettiin nelinpeliä sulkapallossa, poimittiin marjoja, pelattiin vanhaa hauskaa Lukuset-peliä ja nautittiin Marjan valmistama nieriä-ateria kaikkine lisukkeineen. Oli ihmeen hauskaa ja vapautunutta. Huomenna täytän taas vuosia, sitä vähän juhlistettiin. Vilhon kanssa pikarakennettiin yksi arkistohylly varastooni Kirjakkaan.

Kun kävin läpi postia, syvä tyydytyksen tunne valtasi Hilkka Huovisen lähettämästä kauniista kortista Sotkamosta: ”Lämpimät kiitokset kirjasta, jota arvostaisi myös Veikko.” Tiedetäänhän, että kirjailija oli äärimmäisen nirso ja herkkä itseään koskeville arvioinnille.

Jos Hilkka Huovinen ja Ville Viksten hyväksyvät, muiden on turha tulla naputtamaan. No jaa, saahan sitä aina arvostella. Kaiken lisäksi Markku Envall lähetti tiiviin kriittis-kiittävän kommenttinsa. Tyytyväinen varsinkin Koirankynnen leikkaajan analyysiin. Siinä panen parastani tekstin tulkitsijana.

Aamulla hätkähdytti Hesarin koko sivun maalaus Riikka Ala-Harjan romaanin sisarkriisistä. Ymmärrystä kahvipöydässämme saivat sekä kirjailija että sisaren perhe. Onneksi luin kirjan jo ilman mitään tietoa tällaisesta taustasta. Aavistella saattoi omakohtaista tai ainakin läheistä kokemuspohjaa. Keskustelu jatkunee, kirjailijan vapautta puolustetaan, myös eettistä ongelmaa käsitellään. Iltapäivälehti ehti jo soittaa minullekin illan suussa. Mitähän sieltä on tulossa.