Anna Ζigure on kääntänyt Sillanpään Siljan eli Nuorena nukkuneen latviaksi, kirjaa on myyty maassa pitkälti yli 100 000 kappaletta. Oli siis välttämätöntä, että hän tulee katsomaan Sillanpää-oopperaa Hämeenkyröön, missä on ennenkin käynyt. Kirjailijan 100-vuotisjuhlaseminaarissa 1988 hän esitelmöikin täällä ja sai makuusijan Pirkko Pilvisen kesämökin lattialta. Täällä on aina hoidettu asioita mallikelpoisesti.
Jukka Rislakki on tiedustelun ja kaikkien salaisten asioiden erikoistuntija ja lisäksi Annan mies, joten oli yhtä välttämätöntä, että hänkin näkee tämän eepoksen alkuperäisillä luonnonsijoillaan. Sitä paitsi häneltä ilmestyy syksyllä vakoiluromaani, jota odotamme yltyvällä jännityksellä. Viime syksyn vakoilunovellit saavat siis täydennystä, tällä kerralla romaani liikkuu nykyajassa.
Viime sunnuntaina oli hieno sää ja oopperakin ojenteli parhaita antimiaan. Ehdin vähän valmistaa Annaa ja Jukkaa siihen, mitä tuleman piti. Niinpä he olivat hyvin vaikuttuneita näkemästään ja kuulemastaan, kuten yllä oleva Jukan piirtämä kuva todistaa. Jukka ei enää julkaise pilakuviaan Latvian lehdistössä, joten tämä ote vieraskirjastamme olkoon näytteenä hänen hersyvästä kynästään.
Standing ovation eli seisaalleen nousevat loppukiitokset ovat toistuneet jokaisessa näytännössä. Ehkä tavasta on tullut liiankin itsestään selvä nykyisin, mutta spontaanilta se aina vaikuttaa. Meidän joukkojamme suosion raikuvat osoitukset kieltämättä lämmittävät.
Kävelimme seuraavana päivänä Sikomäen lenkin ja nousimme korkealle mäelle, mistä aukee Hämeen kaunein maisema, kuten joku heimoliitto on vahvistanut. Satakuntaa tai Hämettä, niillä rajoilla täällä ollaan. Saavutuksessa ohimennen poikkesimme ja lopulta Annan vaatimuksesta hautausmaalla, missä tervehdimme sekä Sillanpäätä että vastapäistä Elinan hautaa.
Latviassa viljellään hyviä tapoja kuten sitäkin, että kaikkiin teatterinäytäntöihin tuodaan paljon kukkia esiintyjille. Saatoimme todeta, että siinä suhteessa olemme täällä meillä huomattavasti karumpia, hyvä kun ensi-iltoja kukitamme.
Anna julkaisee muuten syksyllä kiintoisan kirjan siitä, kuinka latvialaiset ovat eri aikoina suhtautuneet Suomeen. Se on ollut heille monessa mielessä ihannemaa. Juhani Aho on heillä suurin suomalainen kirjailija ja Sillanpää tulee hyvin peesissä. Maittemme suhteet olivat sitten jäissä 50 vuotta neuvostovallan aikoina. Niistäkin Annalla on hurjaa kerrottavaa perheensä kohtaloista, joista varmaan myös saamme vielä lukea lisää. Nykyisin Annaa ja Jukkaa työllistävät lähinnä Jurmalan puolustusjärjestön akuutit asiat.
Maanantaista tiistaihin minulla oli toinen yövalvontavuoroni Myllykolussa, ja sitten palaveroitiin jo oopperan tulevaisuudesta. Ensi kesän esitykset näyttävät varmistuvan. Tuotantosysteemi vähän muuttuu ja hoikentuu, kun Sillanpään Seura luopuu rankan ponnistuksen jälkeen päävastuusta, mutta kaiketi siellä mukana edelleen ollaan. Lipunmyynti alkaa huomenna, pitäkääpä tällä kertaa varanne.
Tuntuu ihmeen keventävältä. Oopperaa on enää tämä viikko ja sitten suuri urakka raukeaa lepotilaan. Ruvetaan laskemaan tuloksia. Mitä jää viivan alle, ei ainakaan miinusta. Arvosteluissa ei ole valittamista, päinvastoin. Viimeksi Demokraatti ja Kansan Uutiset ovat jutuillaan juhlineet teosta ja Matti Pulkkinen vetäisi Ylöjärven Sanomiin aivan erinomaisen ja asiantuntevan tulkinnan, jossa hän huomioi myös Myllykolun pitkän näytelmäperinteen.
Kun vielä Annakin lupasi kirjoittaa kotimaassaan kuvauksen kokemastaan, saamme jo kansainvälistä näkyvyyttä. Mikäs tällaisten jälkeen on lekotellessa ja katsellessa vielä oopperan viimeisiä vetoja ensi sunnuntaihin saakka.
2.8. 2017