Onnea on joskus vaikea kestää. Näin näytti eilen käyvän Sillanpää-oopperamme kohdalla. En ollut uskoa silmiäni lukiessani Aamulehden ja Hesarin arvosteluja. Hienoja ovat, ylittämättömiä. Ihmeiden aika ei ole ohi.
Ensi-ilta kaikkineen sujui mallikkaasti. Vettä satoi sopivasti vain väliajalla. Aloitimme Koskilinnassa kutsuvieraiden kanssa, presidentti Tarja Halonen kärjessä. Kohotimme maljat Suomen suvelle ja sen kuvaajalle, lusikoimme lohisoppaa ja puhelimme tekijöiden kanssa oopperan taustoista. Siellä istui vanhoja tuttuja Matti Alahuhdasta ja Kari Häkämiehestä alkaen.
Tarja Halonen kertoi tulleensa tänne oopperaan mieluummin kuin miehensä Pentin hämäläisiin sukujuhliin, jotka osuivat samaan viikonloppuun. Tästä valinnasta tietysti iloitsimme. Presidentti oli hyvällä kesätuulella, piti näkemästään ja kuulemastaan ja nautti väliajalla sienipiirakkaa suurella mielihalulla.
Niin sitten katselimme penkistä koko komeuden. Liikuttava se on, paikoin loistokas, joskus lyyrisen kaunis. Ei auta mikään, pala nousee kurkkuun tämän tästä. Kyllä siinä Äfeen elämä pannaan kovaan mankeliin, mutta hän selviää! Onnellisia olimme lopussa. Kiitokset sujuivat rivakasti, pidin seuran puolesta lyhyen kiitospuheen ja ohjaaja Marco veti koko vitjan estradille. Eipä voisi olla korkeampaa tunnelmaa.
Sillanpään sukua oli katsomossa paljon Sakarin johdolla, Ulla-Paula tullut seurueineen Porvoosta, ja siinähän oli ohjaajankin sukulaisia, Bjurströmeitä. Marjan sisaruksia, minun serkkujani, meidän molempien lapsia ja muita tuttuja kertyi kolmisenkymmentä Viehätyksen pihaan ja sitten sisätiloihin. Entinen riuska kotiapumme Krisse eli Heikkiskä oli löytynyt taas hommiin palattuaan Hämeenkyrön tanhuville kierroksiltaan.
Ennätimme vielä pistähtää taas Koskilinnaan, missä taidejoukko juhli karonkkaa hyvillä mielin. Viljan puhetta kuuntelimme ja Marco jo luki ensimmäisiä sähköisiä arvosteluja teoksesta. Sahti maistui, tyytyväisyys paisutti itse kunkin rintaa. Äfeen alkuperäinen Nobel-mitali kunniakirjoineen teki meille vitriinissä kunniaa.
Mitä puuttui? Mikä jäi harmittamaan? Ei niin mikään enää! Joskus vain kaikki sujuu yli huimimpien odotusten. Näin tuli yksi ooppera perusteellisesti kastetuksi, ja esitykset jatkuvat. (Liput vain ovat kiven alla, mutta peruutus voi aina jonkun hellittää.)
25.7. 2017
