Osallistumista tapahtumien päivään Hämeenkyrössä.
Meiltä lähti kolmihenkinen joukkue lukumaratoniin Kurjenmäen vanhainkotiin lukemaan Sillanpään Elokuuta. Lukiessani alkujaksoa huomasin, kuinka läheisesti teksti kosketti kuulijoita, näitä elämää ja vastuksia kokeneita naisia. Kun Saima Sundvall häärii tuskastuneena saadakseen huushollin pyörimään ei-halutun vieraan häiritessä ja lopulta kamppailee varjellakseen miestään Viktoria lahjapullolta, näkyi selvästi kuulijain silmissä ja joissain myötäelävissä äännähdyksissäkin itsetunnistuksen värähdyksiä.
Marja ja Alma hoitivat omat osuutensa mallikkaasti, sitten oli tauko, jonka aikanamme häippäsimme ja jätimme lukuhommat Jussille, Maijalle, Helinälle ja Raijalle, joka koko homman Sillanpään Seuran puolesta järjesti ja aluksi kertoikin valaisevasti vanhainkodin historiasta pitäjässä.
Toinen tapahtuma oli illan suussa kiertokävely vanhassa kirkonkylässä. Voi kuulostaa haukotuttavalta, mutta Marja ja Mauri Lepolan vetämä kierros olikin mitä kiinnostavin. Minua se kosketti erityisesti, kun isovanhempieni vaiheet liittyvät niin olennaisesti tänne, Tuokkolaan ja Raipalaan, ja entisen apteekin eli Kynnöksen kulmalla on se isoäitini Suoma-vainaan ompelupirtti, josta hän sitten lähti Villensä matkassa Helsinkiin tuntemattomaan tulevaisuuteen. Näitä olen kolmessa romaanissa käsitellyt, silti kierros toi joitain uusia vivahteita varsinkin apteekin historiaan, josta Pekka Kynnös itse kertoi. Myös Kansallispankin talosta, eläinlääkäri Härkösen ja ihmislääkäri Valtimon talosta kuulimme Pia Härkösen selvitystä. Mukana oli monia asiantuntijoita, näillä kulmin asuneita, jotka lisäilivät opastukseen omia tarinoitaan.
Muistin myös, että faija toimi täällä vt. nimismiehenä sen pelätyn Tainion tuuraajana 30-luvulla vasta valmistuneena tuomarina. Silloin toimisto oli vuokralaisena pankin talossa, vasta 1945 Tainio rakennutti oman talon. Paikallishistoria heräsi taas eloon ja alkoi uudelleen kiinnostaa! Romaania on joskus jatkettava.
Saunakamarissa kuunneltiin Marjan ja Alman kanssa Tristania ja Isoldea, varsinkin sitä kohtaa missä ”meidän kylän poika” Valtteri Torikka veteli. Komea teos on kuunneltava joskus rauhassa. Saunalla pehmyt pimentyvä tunnelma kynttiläin valossa. Jäin kamariin yöksi uneksimaan.