Kirjailijaliiton 120-vuotisjuhla Pörssiravintolassa oli sen verran maltillinen tapahtuma, että aamulla saatoin iloita virkeästä kunnosta. Kohokohtina sentään Tuula Sandströmin laulut ja runot, repäisevä kirjallispohjainen bändi sekä monet tapaamiset ja muutamat tanssit, mutta kirjailijakunta – varsinkaan koiraspuolien – ei tanssista innostu. Naiset valtasivat permannon. Tarjoilu seisovasta pöydästä (!), viinitarjoilu hillittyä.
Niinpä kiersin ihmeen kauniina kevätaamuna Seurasaaren ympäri ja kokeilin niitä Kekkosen rappusiakin, missä hän tavoitteli turhaan ylintä eli seitsemättä rappusta. Minä en päässyt edes kuudennelle, minkä UKK tavoitti kuulemma vielä 76-vuotiaana. Kohennettava kuntoa!
Paikansin mielestäni myös sen niemen, minne Eino Leino perusti aikoinaan kuulun Helkanäyttämönsä, joka meni nopeasti nurin. Nyt paikalla on jonkunlainen Kalevala-pömpeli, amerikkalaista designia. Mitähän silläkin siinä tehdään?
Palatessa poikkesin äkillisestä mielijohteesta Hietaniemen hautausmaalle. Portin takana seisoi kunniavartio, puolustusministeri kärjessä ja kenraalikuntaa. No ei nyt olisi minun takiani ihan tarvinnut… Sitten huomasin, että toista Niinistöä ne siinä odottivat, Saulia. Olihan Kaatuneitten muistopäivä. Seurasin koko seremonian ensimmäistä kertaa. Se on oikeastaan juhlava ja kaunis. Kuusi seppeltä laskettiin, laskijoiden joukosta erotin isäni entisen työtoverin Sakari Sippolan sekä Pekka Saurin.
Kunnioittaakohan mikään muu kansakunta sodissa kaatuneitaan niin vilpittömästi ja arvokkaasti kuin tämä Suomi. Sotaan ”syyllisten” haudat ovat parhailla paikoilla presidenttien naapuruudessa. Siinä odottaa myös rintamamies Mauno Koiviston hautapaikka tulevan torstain juhlallisuuksia (yllä).
Kiersin kauniin päivän kunniaksi vielä Kaivopuistonkin ja katselin sivusilmällä hevostapahtumaa. Tapasin Touko Perkon Korkeavuoren kioskilla, ja puheltiin sodista ja kirjoista, saksalaisista vuonna 1918 ja Ahosta sekä Leinosta. Toukolla on näistä aiheista kirja tekeillä, minä tässä jo jäähdyttelen.
Mutta sille ei kukaan mitään voi, että Suomi hävisi pronssimitalit Venäjälle. Kova oli leijonien loppukiri, mutta ei tällä kertaa riittänyt.
Iloinen havainto hienon päivän päätteeksi: Aamulehden verkkosivuilla on kuin onkin juttuni Venetsian arkistolöydöistä! Pieni avoin kirjeeni aiheesta ei sen sijaan solahtanut Hesarin kulttuuriin. Pistänpä sen sitten näille sivuille. Jatkettava jutun tieteellistä käsittelyä.
21.5. 2017