Kesän viimeinen lämmin päivä, haikeata. On palattu Kyröön ja juhlittu Marjan kesäpaikan Törmän 100-vuotista olemassaoloa. Saara ja Artsi järjestivät muhkean aterian, perinteistä sillipöperöä, savulohta ja sienisoosia kaikkine lisineen. Tämä tapahtui eilen illalla heti ajettuamme 8 tuntia Suomussalmelta tänne. Artsilla samalla syntymäpäivä, lisäksi onniteltava rankkarikisan mestaruudesta. Minä jätin sen nolosti kesken kun tuli muuta ohjelmaa loppukesästä.

Suomussalmella oli viimeinen etappimme Turjanlinnan maisemissa. Raija-Liisa Kianto on kauan kutsunut käymään, ja nyt poikkeaminen onnistui. Saimme parhaan mahdollisen opastuksen Turjanlinnan raunioille ja Ikin maailmaan, elihän Raija-Liisa sitä kirjailijan nuorimpana tyttärenä lähempänä kuin kukaan. Kyllä tästä jotain pitäisi kehitellä tästäkin. Kianto on yhä vailla kattavaa kuvausta, mutta se olisi jo liian iso urakka. Jalo Heikkinen ja Eero Marttinen ovat asialla urakoineet ja huomanneet aineiston upottavan laajuuden.

Yhtäkaikki Iki alkoi taas kiinnostaa kaikkine tempauksineen ja sihteereineen. Muistimme sen Mikko Niskasen elokuvan Omat koirat purivat; siihen aikaan 1972 kävin täällä ensimmäisen kerran Mikon kanssa hänen käsikirjoittajanaan. Sittemmin on ollut muutama käynti, mutta vasta nyt asiat alkoivat kunnolla avautua. Raija-Liisan omassa huvilassa istuimme ja kuulimme monta kutkuttavaa tarinaa, vieraskirjoja selasimme ja kuvia katselimme. On se ollut varsinainen kohtaloiden kulkue.

Marjan sisarukset olivat kaikki koolla Törmällä, ja tänään vielä lounastimme rääppiäisiä ennen kuin kaikki erkanivat teilleen. Tällainen kohtaamisten ja jäähyväisten päivä. Sieniä ennätin kerätä, karvalaukkuja etupäässä, jokunen herkkutatti, voi- ja kangastatteja vaikka millä mitalla. Niitä puhdistelin, suolasin ja säilöin samalla kun kuuntelin pääministerin haastattelutunnin juhlalähetystä. Monenmoista juhlaa, Sillanpääkin täyttäisi 124 vuotta. Lauri pui viimeiset vehnät ikkunamme alla, sekin lisäsi tällaista kaiken loppumisen hiuduttavaa tunnelmaa. Aurinko laski, hämärä saapui. Syksyä kohti urheasti vaan.