Loistava viikko takana. Vasta nyt, kolmannella kerralla, tämä  ihmeellinen kylä alkoi todella  avautua minulle. Samaa todistavat seurueemme aktiiviset, tietorikkaat jäsenet. Nähty ja koettu vaikka mitä, ja sääkin suosinut, nyt loppupuolella viikkoa lämmennyt suorastaaan helteiseksi.

Moniin asioihin palattava rauhassa kotona, kun elämyksiä ehtii vähän sulatella. Tälle viikolle on lyönyt erityisen leimansa Biennaale, jonka avajaisia vietetään tänään lauantaina. Kaupunki on kuhissut rikasta, trendikästä ja taiteellista väkeä. Ehdimmme mekin ihastella huippunäyttelyä, Damien Hirstin kerrassaan ällistyttäviä luomuksia. Tyydyimme ajan puuttteen vuoksi vain kirkkaimpaan kärkeen!

Muuten on kuljettu paljon Mika Waltarin jälkiä, huvittavasti jopa samoja tunnelmia eläen kuin mainiossa matkakirjassa ”Lähdin Istanbuliin”. Jo sateinen saapuminen viikko sitten illallla ja seuraavan sunnuntaiaamun huikaiseva avautuminen kujien kaariholvista Pyhän Markuksen torille seurailivat Waltarin kuvauksia, joten niissä täytyy olla jotain arkkityyppistä ja Venetsialle luonteenomaista.

On perehdytty mainion oppaamme Anneli Koskisen johdolla juutalaiskortteleihin, muutamiiin museoihin, Muranon lasinpuhallussaareen ja käyty Joseph Brodskyn, Ezra Poundin ja Stravinskin haudoilla. On retkeilty Padovassa ja omin päin Lidossa Thomas Mannin hengessä, kuultu Vivaldin ihana  konsertti, nähty vedenpaisumus San Marcolla ja nautittu ruhtinaallisia aterioita. Poikkesin tietysti Harryn baarissa Hemingwayn muistoksi, samoin Palazzo Grittissä, minne ”Joen yli puiden siimekseen” paljolti sijoittuu.

Mutta kuten sanotttu, kaikesta enemmän myöhemmin. Istuin lisäksi kahtena päivänä juhlavassa Bibliotheca Marcianassa vastapäätä Dogen palatsia (yllä) ja tein merkittävän arkistolöydön koskien Waltarin tutkimuksia Konstantinopolin valloituksesta 1453. Olen siitä kertonut riemuitsevalle ryhmällemme eilen läksiäisillallisilla ja ehdin vielä kotimaassa vähän paukutella henkseleitä (joita en kyllä käytä) asian tiimoilta.

Nyt viimeisenä aamuna kuulemme, että Mauno Koivisto on kuollut. Äsken aamiaisella keskustelimme kiitollisin mielin hänen merkittävästä urastaan. Kohta edessä lähdön haikeus, takana ehkä parhaita matkoja elämässämme. Marja on hoidelllut matkanjohtajan tehtävät  ansiokkaaseen tapaansa ja minä esitelmöinyt parhaani mukaan. Tämän fiksun parikymmmenpäisen joukon kanssa on ollut hauska kulkea. Ties vaikka vielä tänään ennen lähtöä huikaistuisimme Marjan kanssa romanttisellle gondoliajelulle… Aurinko killiittää jo korkella sinitaivaalla, palaamisiin kaikkeen lähemmin kotona.

Floran päivänä 2017