Aamunäkymä työhuoneen ikkunasta, lunta tulla tupruaa.

Täällä sitä taas ollaan. Tauno soitti ja varoitti, että liukasta on, postireissulla varottava. Muuten himmeän hiljaista.

Aloitin eilisen WSOY:llä tutkien kuvitusta Leino-kirjaan. Jukka Kukkonen oli löytänyt vinon pinon ennennäkemättömiä kuvia Leinon, Onervan, Mannisen ja kumppaneiden kamppailuista. Runsauden pulaa sen verran, että piti kesken kiitää jo maantielle. Toimittaja Joel Kontro hoitanee varmalla näkemyksellä homman loppuun.

Hämeenkyrössä kopahdin suoraan kunnanjohtajan huoneeseen. Siellä oli arvovaltainen kokous Myllykolun alueen ja kesäteatterin tulevaisuudesta. Nyt kun uutta vuokrasopimusta alueesta tehdään, olisi kreivin aika perustaa viimein yhtenäinen Myllykolun Kesäteatteri, mutta epäilen ettei se taaskaan onnistu. Eri porukat vetävät täällä tinkimättä omiin suuntiinsa, ja pienehkön kunnan teatterinharrastus on jakautunut moneen osaan, joilla kaikilla omat vaikeutensa ja vahvuutensa. Jos voimat yhdistettäisiin, mitä täällä saataisiinkaan aikaan?

Sillanpää-ooppera on F. E. Sillanpään Seuran voimannäyte, vähän jo ylimitoitettu yhdelle yhdistykselle, eikä näin mittaviin urakoihin ehkä hevin jatkossa ryhdytä. Mutta ken tietää. Noin 40 vuotta olen ajanut vahvan yhtenäisen valtakunnallisestikin merkittävän Sillanpää-näyttämön syntymistä, toistaiseksi vain väliaikaisin menestyksen leimahduksin. Pitkäjänteinen suunnittelu yhä puuttuu.

Illalla intouduin lähtemään kuntavaalien paneeliin, kun Jussi siitä muistutti. Hyvin sopuisaa ja aika vaimeaa oli yhteiskoulun auditoriossa. Kun ei ole varaa esittää suuria toiveita eikä antaa herättäviä lupauksia, keskustelu pysyy pienissä kuvioissa. Pääasia että kunta jotenkuten selviää ja eteenpäin sinnittelee huolimatta alijäämästään ja velastaan. Investoinnit ja poistot puhuttavat.

Eniten on huolta koulutuksesta ja sen säilymisestä ilman leikkauksia. Vaikka kokoomuksen Kirsi Parhankangas kyllä rohkeasti heitti, että löysääkin on ammattikoulutuksen puolella eivätkä leikkaukset niin raskailta tunnu, vuoden 2011 tasolle palaudutaan, eikä silloinkaan mikään suuri hätä vallinnut. Demari tietysti väitti periaatteesta vastaan. Tässä olikin lähes ainoa erimielisyyden aihe koko leppoisassa keskustelussa. Lukion tasostakin haluttiin huolehtia. Kaikki haikailevat, kuinka Hämeenkyröön saataisiin lisää väkeä ja vetovoimaa. Pientä muuttovoittoisuutta onkin. Joukkoliikennettä kaivattiin lisää ja samalla nyt toimivaa moitittiin.

Eipä olisi herkkua olla tänään kuntapäättäjänä. Paneelin kaksi naista erottuivat kokemusperäisillä ja konkreettisilla havainnoillaan, miehet puhuvat yleisemmällä tasolla. Perussuomalainen vaikutti rempseältä, vihreiden veikko aika viisaalta. Maanviljelyksestä ei puhuttu mitään, vaikka Risto Linnainmaa meidän kylältä oli remmissä mukana. Aamutv:stä vasta kuulen, että viljelijöillä on kova stressi ja ahdistus päällä. Ei sitä täällä huomaa, naapurissa voidaan kovin hyvin.

Voi kun saisivat nyt kuntaa kohenemaan, vaikka mukavaa täällä on nytkin näin ulkopaikkakuntalaisena ja kaksoiskuntalaisena ainakin.

Kyllä muuttui tahti ja puheenpärinä, kun avasin kotona telkkarin. Puoluejohtajat väittelivät tulisesti sote-uudistuksesta. Koko asiaa tuskin edes mainittiin kuntapaneelissa paria tuntia aikaisemmin. Todettiin vain täällä jään ja lumen tasolla, ettei siitä vielä tiedetä paljon mitään, joten ei voida keskustella. No puheenjohtajilta tuli juttua sitäkin kiivaammin, vaikka erilaisia tietoja oli heilläkin.  Olin pääsemäisilläni jyvälle tästä valinnanvapauden polttavasta kysymyksstä. Mutta kuten Soini sanoi, mehän valitsemme jo nyt. Voin aivan vapaasti valita Helsingissä Viiskulman terveysaseman ja Eiran sairaalan välillä, hintaeroa vain on aika lailla. Jos se siitä tasoittuu, ihme totisesti tapahtuu. Ja kuka sitten menee enää Viiskulmaan, vaikka sieltäkin on meillä vain hyviä kokemuksia. Eiran sairaala edustaa jo luksusta. Samanarvoisia niistä ei saa millään, ja pitäisikö?

Hämeenkyrössä sama juttu. Kunnallinen hammashoito oli kesällä erinomaisen nopeaa ja tehokasta, ja täällä Dextran puolella vasta olenkin saanut ystävällistä ja joustavaa tarkastuspalvelua. Hyviä paikkoja molemmat, kunhan nyt ei sote niitä pahemmin sotkisi.

Näillä mennään kohti vaaleja. Onkohan niin, että koko sote kuohuttaa vain politiikan ylätasoa – täällä peruskunnassa vasta kuulostellaan ja odotellaan, mitä tuleman pitää. Pahinta pelätään, parasta toivotaan.  Hoitoa tässä itse kukin pian tarvitsee, mutta kaikkein parasta sotea on pysytellä terveenä. Flunssakin vilahti jo ohi parissa päivässä.

Ai niin, iloista naisten päivää! 8.3. 2017.