Marjalla voittopipo, jonka yksi kiva norjalaismimmi työnsi päähäni naisten 30:n palkintojenjaossa Lahdessa.

Mutta suomalaisiahan olemme ja Matti Heikkistä ja koko joukkuetta juhlimme. Taitaa pitää paikkansa Veikko Huovisen vanha tokaisu, että ellei hiihdossa tule menestystä, kansan selkäranka murtuu. Heikkoa se on ollutkin Lahden edellisistä kisoista 2001 alkaen, mutta nyt tuli täysi puhdistautuminen. Kansakunta eheytyy!

Ainakin jos on uskominen Jälkihien äskeistä hehkutusta, missä kisojen menestys nousi henkisellä tasolla arvoon arvaamattomaan. Mutta olkoon niin. Jos kansan  menestys on hiihdosta kiinni, ei enää pitäisi oleman esteitä.

Minäkin paranin pienestä flunssasta heti, kun Matti veti Sundbyn ohi loppusuoralla. Olikin vähän huolta mieshiihtäjistä, kun ne tuppasivat kaatuilemaan toinen toisensa jälkeen. Eikö tasamaahiihdssa ole pääasia pysyä pystyssä? Veikko Hakulisen en muista kertaakaan kaatuneen eikä Mietaakaan juuri suksiinsa seonnut. Mutta nyt onkin kiihkeämpi meno päällä ja liukkaammat välineet.

Tästä vaan eteenpäin, sauvoilla lykkien vorwärtz! Tuskin Soinin eropäätöskään voi heilauttaa elämänuskoamme. Kun Hbl huolestuu syntyvästä epävarmuudesta, ei se ainakaan ole yltänyt tänne Sepänpuiston laidalle saakka. Eipä edes Trumpin tramppaukset ole pystyneet suuremmin elämänjärjestystämme tärisyttämään. Tässä mennään kohti kirkkaampaa tulevaisuutta, uskotaan niin. Veikko Huovinen oli oikeassa: tämä kansa tarvitsi vain hiihtomenestyksen, ja kauas huolet kaikkoaa…

6.3.2017