Alumnit ovat aktiivisia. WSOY:n kirjakaupassa ihmeteltiin mikä ostopiikki yhtäkkiä iski Huovis-kirjaani. Lähtivät liikkeelle eilisen kohtaamisen innostamina. Saattaa vaikuttaa myös Joni Pyysalon oivaltava, myönteinen kritiikki SK:n viime numerossa.

Kirjan markkinointia ei kukaan (paitsi joku jurnuttaja) enää paheksu kuten vielä takavuosina, mutta hyvin leppoisaa ja pienimuotoista se meillä vielä on – tosin menossa kovempaan suuntaan Sofi Oksasen ja Riikka Pulkkisen esimerkin mukaan. Eikä siinäkään mitään pahaa, kilpailkoon kirja vapaasti monien turhempien hyödykkeiden kanssa.

Luen hiljalleen Eugen Rugen vasta suomennettua romaania Vähenevän valon aikaan – itäsaksalais-venäläisten sukupolvien kuvaus siinä keskiössä. Perhe- ja sukuromaanit ovat palaamassa kovalla ryskeellä, ajatellaan vaikka Jan Guilloun uutta toiseen osaan ehtinyttä sarjaa Ruotsissa. Suvustaan Sofikin ammentaa.

Finlandia-jakajalla ei tule olemaan helppoa, näin on jo ehditty todeta, eipä esiraadillakaan. Kirjasyksystä näyttää tulevan poikkeuksellisen tasokas. Pirjo Hassisen romaani populismista kiinnostaisi, samoin lukemattomat muut, tietokirjoista puhumattakaan. Mistä otat ajan ja rauhan lukemiseen? Uusi sukoilematon Dickens-sarja (tv1) anasti nytkin lukuaikaa ja vei voiton urheiluväittelystä. Tuleehan pyhät ja sitten joulu, pimenevät illat.