Ajoin aamulla Helsinkiin Taideteolliseen korkeakouluun, missä katseltiin Taatan juhlarahakilpailun satoa. Ehdotuksia oli vajaat parikymmentä, keskimäärä sanoivat. Aika kivoja näkemyksiä mielestäni, kahta linjaa kulkivat: oli Taatan henkilöön liittyviä ja sitten teosten teemoja kuvittavia, joku jännä abstraktikin esitys. Asiantunteva lautakunta niitä tarkasti raati ja päätyi mielestäni hyvään, joskin teknisesti erikoislaatuiseen ratkaisuun. Hieno juhlaraha saadaan julki tammikuussa ensin Berliinissä, sittemmin kaiketi kotimaassakin.

Mitä juhlarahalla muuten tehdään? Tuskin käytetään vaihdon välineenä. Sitä keräillään, pannaan lipaston päälle tai laatikkoon ja ihaillaan, uskoisin. Hankkeen takana ovat Rahapaja ja Valtiovarainministeriö, raadissa myös taiteen asiantuntijajäseniä.

Parkkipaikalle painellessani kuulin nimeäni helakasti huudahdettavan: Sanna Tyyri-Pohjonen se siinä, ja hän halusi ystävällisesti esitellä kirjakauppansa ja kustantamonsa samassa rakennuksessa. Hienoja taideteollisia kirjoja siellä julkaistaan.

Ekbergillä tapaaminen Bonnierin viestintäjohtaja Maria Romantschukin kanssa, puhetta keväällä ilmestyvän kirjan julkistamisesta ja muusta sen vaiheilta. On tullut jo sen verran hätäileviä reaktioita, että syytäkin vähän varmistella tulevia tilanteita. Asia tuntuu olevan joka tapauksessa hyvässä hoidossa.

Taas tämä pitkä tv-ilta, kaikki kolme sarjaa jatkavat täydellä höyryllä. Meillä on erilainen poliittinen systeemi kuin Tanskassa, mikäli tähän valtakuviointiin on uskomista. Täällä ei ainakaan puututa toisen puolueen sisäisiin valintoihin (vai mistä tiedän kulissientakaisista). Myös tämä pelin ja juonittelun mahdollisuus hallitusta muodostettaessa puuttuu meiltä sikäli, että pääministeri on aina suurimman puolueen puheenjohtaja. Yksitoikkoista. Katainen alkaa tosin olla vaikeuksissa, kuten totesimme Taunon kanssa äskettäin postilaatikolla, takaiskuja monelta rintamalta. Nyt viimeksi Vapaavuori puhuu jo kuin pääministerin äänellä. Kovat ajat edessä, ehkä tulee lisää väriä kotimaankin politiikkaan.