Onkohan petollinen tunne, kun joulu lähestyy kovin leppoisasti. Ei mitään kiirettä paniikista puhumattakaan. Jokohan osaamme tämän joulun. Minulla tämä on jo 35. joulu Hämeenkyrössä ja Marjallakin kymmenes. Onhan tässä ollut aikaa oppia.
Kun aloitimme joulua Budapestin ehtymättömän värikkäiltä markkinoilta, Berliinin tärsky teki nyt todella ilkeän riipaisun. Sielläkin olimme kaksi joulua sitten, juuri tuossa keisari Wilhelmin muistokirkon kupeella. Glühweinia hörpimme kaikessa rauhassa ja nautiskelimme kojujen yltäkylläisyydestä. Olisipa silloin rekka kurvannut kulman takaa…
Päättäväisesti on vain iloittava siitä, mitä meillä täällä on. Harmaata, sumuista, lämmintä ja rikkumattoman rauhallista. Ei oikein nouse vielä joulutunnelmaa. Päivä alkaa jo huomenna valaistua. Villa Viehätyksen pienet vesitukokset avattu, putkitaituri Viitanen oli taas mies paikallaan. Kun soitin, hän oli puolen tunnin päästä täällä! Tällaista palvelua on vain Hämeenkyrössä.
Joulun alkua juhlistimme jo Helsingistä tullessa maanantaina Tampereella F. E. Sillanpään Seuran johtokunnan voimin. Illastimme Franklyssa, kohotimme kuohuviinit oopperan hienon ennakkomyynitilanteen kunniaksi (älkää vaipuko liputtomat epätoivoon, aina niitä peruuntuukin) ja menimme sitten Aleksanterin kirkkoon kuulemaan Waltteri Torikan muhkeaa joulukonserttia. Samassa kirkossa lyseolainen F.E.S. pääsi ripille vuonna 1905.
Sillanpääläinen teema jatkui, vaikka Tv1 peruutti elokuvan Silja – nuorena nukkunut Berliinin tiedotustilaisuuden tieltä. Radiossa keskusteltiin joulunovelleista. Maija Vilkkumaa ja Hanna Visapää tarkastelivat Pakkalan, Jotunin, Sillanpään, Haanpään ja Salaman hyvinkin erilaisia joulun kuvauksia.
”Nuoren hulikaanin joulunpyhät” oli hyvä valinta Sillanpään osalta. Se poikkeaa mestarin muusta tuotannosta: se on hänen ainoa tehdastaajaman tarinansa, sijoitettu Kyröskoskelle. Ankea on hulikaanin joulu, juopottelu ja väkivaltakin kuin tätä päivää. Aikansa syrjäytyneen, Mäkipään Uunon, mielessä käväisee kaiken sohinan keskellä kalpea mielikuva Jeesuksesta. En yhtyisi keskustelijoiden arvailuun, että se olisi jonkinlainen sovitus Sillanpäältä. Päinvastoin joulun sanoma lapsuudesta välähtää vihlaisevan kaukaisena hulikaanin sumuisessa tajunnassa.
Fiksut naiset ihastelivat aiheellisesti Sillanpään kieltä. Hän käytti repliikkejä harkitusti, mutta silloin tehokkaasti. Vai mitä sanotte tästä tehtaalaisten sananvaihdosta: ”Missä äitesi on?” – ”Rouva on roppireisussa – herrat tekivät kuivan.”
Kun Katrikin vielä Teeman taltioidussa joulukonsertissaan vihkiäisvuodeltamme 1997 luki laulujen lomassa ansiokkaasti Taatan joulua (mistä hän sen mahtoi keksiä?), tuli sillanpääläinen joulu hyvinkin täyteläisesti avatuksi. Monet kyselevät näin pyhien alla, mistä saisi kuulla niitä Taatan kuuluisia joulupuheita. Aina niistä joitain katkelmia tulee radiosta eri ohjelmien tilkkeinä, mutta kokonaista varten täytynee matkustaa ensi vuonna tänne Sillanpään Seuran joulukahveille. Kustantaja ei niitä ole ryhtynyt uudelleen markkinoimaan. Nuorimmalle polvelle ne voivivatkin olla aika ällistyttävää kuultavaa.
On Tuomaan päivän musta ilta. Joulu on nyt niin hyvin kuin sisään ajettu. Hautausmaallakin jo käyty, niin Malmilla kuin täällä Kyrössä. Huomenna on katsottava sopivaa kuusta tuolta Voipaan nokan rantametsästä, haettava kinkku Palviportista ja odoteltava sahtimestari Tulosen toivottua vierailua. Sitten on enää saunan lämmitys aattona ja jälkipolvien vastaanotto yhteiseen joulunviettoon. Ai niin, naisilla taitaa olla vielä Marjan johdolla keittiössä jotain pikku hommia. Viimein koittaa se joulun hienoin momentti…
Sitä vartoillessa toivotamme täältä Villa Viehätyksestä kaikille mukana roikkuneille lukijoille ja muillekin ystäville ja kaukaisille kansalaisille Oikein Hyvää, Rauhanomaista ja Toivorikasta Joulujuhlaa!
21.12.2016