Nyt tässsä  meinaa Leino ja työt jäädä kokonaan vaalien varjoon. Trump jyrää meitin. Mutta Villa Lante on hiiskumatta hiljaa, täällä uppoudutaan antiikkiin entistä syvemmälle? Nouse jo kuopasta arkeologi, houkutteli aikoinaan Saarikoski.

Eipä näytä Trumpin voitto italialaisiakaan suuremmin horjuttavan. Täällä on selvitty jopa Berlusconista, remeltäjät tunnetaan. Elämä jatkuu yhtä sekavana kuin ennenkin.

Amerikkalaisten puheita kyllä jaksan ihailla. Kun Hillary Clinton vihdoin tuli esiin, hän hallitsi tilanteen violetinmustissaan täydellisesti. Hänen viipymisestään oli kaikenlaista spekulointia: joko hänet on pidätetty? Ei sentään. Lady tunnusti tappion sattuvan, mutta rohkaisi nuoria  naisia. Olihan siellä takana myös vanha kunnon Bill kyynelten läpi hymyilemässä. Kova pariskunta, missä kaikessa heitä onkaan keitetty! Nyt vuodet vallan huipulla päättyivät, aika aikaa kutakin.

Obama puolestaaan piti tyylinsä mukaisen rennon luennon amerikkalaisesta demokratiasta. Jos kaikki tosiaan noin hurjasti rakastaisivat maataan ja tekisivät yhdessä työtä sen eteen, kuten puheissa, sehän olisi jo unelmien valmis valtakunta. Matkaa taitaa vielä olla. Pokkaa tässä vaaditaan Barackiltakin, kun meni vaimoineen niin täysillä Hillaryn taakse.

Sikäläinen some näyttää muuten jättävän suomalaisen vihapuheen kauas jälkeensä. Sieltä oikein oppii englannin kielen uusia härskiyksiä. Yhtäkkiä tupsahti virtaan supisuomalainenkin mietelause, Sami Rajala (ei sukua): ”Haistakaa vittu.” Melko vaaatimaton ja osoitekin jäi hämäräksi, mutta yritystä kuitenkin kommentoida suuren maailman tapahtumia. Kyllä kai amerikkalaiset twiittaajat hätkähtivät.

On tempauduttava takaisin omiin hommiin. Sitä ennen kävin jälkitarkastuksessa korvani kanssa. Olin taaas ainoa potilas tyhjällä Gardialla, vastaaanotto mitä huomaavaisin. Lääkäri ja naispuolinen apulaisensa tarkastivat tilanteen ja tahtoivat vilkkaasti neuvoteltuaan antaa lähetteen spesialistille. Vaiva on kuitenkin vähäinen. Kun kerroin palaavani ensi viikolla kotimaahan, he helpottuneina luovuttivat minut suomalaisen terveydenhoidon huomaan. Kättelimme iloisina ja toivottelimme kaikinpuolista hyvinvointia. Olin kysyä, onko heillä aina näin vähän potilaita, mutta  en sentään hennonnut koetella heidän ammattiylpeyttään. Arrivederci!

Huomenna taas Leinon kimppuun, lupaan sen. Muistanpa loppuikäni missä olin, kun maailma jälleen kerran käänsi kylkeä..

9.11.2016