Pitäisikö siis koneiden lennellä Islannin taivaalla? Risto Volanen pisti kovat luut Tuomiojan kurkkuun. Sekin ihme nähtiin, että ex-pasifisti puolusti sotakoneiden entistä laajempaa lähetystä harjoitustehtäviin. Oli soitettava serkkuni miehelle, majuri Jokiselle, jotta asia oikenisi. Tulimme siihen tulokseen, että onhan se lentäjille vaihtelua, kun saavat katsella vähän muita maisemia ja pilviä Atlantilla kuin vaan täällä Suomenlahden seutuvilla. Näin päädyimme kannattamaan tätä varsin vertauskuvallista valvontaoperaatiota vetreän skandinavismin ja vähän Natonkin hengessä. Hyv. AJ ja PR.

Kun katselin tiettyä tarkoitusta varten Dannysta kertovia kirjoja, huomasin hämmentävän seikan. Muistan Lipsasen Ilkkiksen ja pikkuveljensä Pekan entisiltä Skattan ajoilta, vaikka olin pari vuotta nuorempi ja kävin tunnollisesti koulua enkä kuulunut noihin Laivastokadun tai Kirkkiksen koviin jengeihin. Futista peippailimme joskus samoissa joukoissa Uspenskin edustalla. Mutta vasta näistä Saska Snellmanin ja Jyrki Hämäläisen aika vetävästi kirjoitetuista opuksista luen kaimani Panu Blåbergin kohtalosta. Meitä oli kaksi Panua naapuritaloissa Laivastokaduilla, emmekä aina tienneet kumpaa syömään huudettiin kun skulattiin lätkää jäällä tai braijattiin muuten siellä varaston takana. Panu siis hakattiin kuoliaaksi Bottan edessä suunsoittonsa seurauksena. Ehkä oli hyväkin, että pysyin poissa näistä nahkatakkien kovisjengeistä. Tämä tapahtui tosin sen jälkeen, kun olimme jo muuttaneet Skattalta Sepikselle.

Näissäkin mietteissä laskeudumme pyhäinpäivän rauhaan vainajia muistelemaan, lähinnä omiamme. Haudoilla käydään.