Toivorikas poikani Vilho toimii muiden hommiensa ohella Työväen musiikkitapahtuman tiedottajana Valkeakoskella. Niinpä hän tiedotti meille, että sinne olisi suotavaa saapua. Noudatimme kutsua.
Koukkasimme ensin Sääksmäen kautta. Viime talvena keskustelimme Osmo Pekosen kanssa päiväkirjoistamme Tampereen Metsossa, tilaisuuden järjestäjinä Osmon kustantajat Liisa ja Kari Niinikangas. Iltapalalla tuli puheeksi Thorsten Renvallin huvila Tervapääsky, jonka Niinikankaat ovat ostaneet ja kunnostaneet. Thorstenin veljen Heikki Renvallin valtiollisesta toiminnasta oli myös talvella Kaarina Reenkolan väitöstilaisuus Helsingin yliopistossa. Kertyi siis monta syytä käydä katsomassa täsä merkityksin ladattua huvilaa, joka kesällä toimii kahvilana.
Tyylikäs tervan värinen huvila löytyi helposti Sääksmäen kirkkoa vastapäätä. Kari Niinikangas esitteli huoneita ja kirjastoa. Liisakin ehti keittiön puolelta tervehtimään, ja saimme huomaavaisen kahvitarjoilun historiallisen puutarhan ”ruusuympyrään”. Komediateatterista tuttu Irmeli oli tarjoilemassa! Aivan viehättävä paikka, porkkanapiiras herkullinen. Olimme lukeneen Liisan toimittaman kirjan Tervapääskyn siivellä, jossa on mm. Karin jännä juttu Thorsten Renvallin epäonnistuneesta Petsamon valtausyrityksestä 1918. Muutakin mielenkiintoista huvilan vaiheista siitä löytyy.
Kahvila oli viimeisiä päiviä avoinna, ja väkeä liikkui vilkkaasti. Huomenna sunnuntaina sesonki päättyy. Mutta kannattaa muistaa taas ensi kesänä: jos mieli todella viihtyisää kahvipaikkaa kulttuurihistoriallisine kehyksineen, tässä sellainen. Kävimme vielä vanhassa kivikirkossa ja palasimme Valkeakosken keskustaan..
Työväen musiikkitapahtuman avajaiset pidettiin tehtaan kupeella SAK-lavalla. Heti portilla Hilkka Ahde sieppasi aktiivisesti Marjalta allekirjoituksen listaansa kannattamaan kuljetusalan parempia työskentelyoloja. Onnittelin Hilkkaa urheasta selviytymisestä viime aikojen myrskyistä. Avajaisten ohjelma ei ihan vetänyt vertoja Sastamalan kirjallisuuspäivien vastaavalle, mutta komeastihan ”Tiellä taistojen” Valkeakosken soittokunnalta kajahti. Toimelias tiedottajakin löytyi, ja häneltä saimme rannekkeet ja muut tarvittavat. Lähdimme kiertelemään.
Ilta oli kaunis ja tunnelma leppoisa. Työväkeä oli liikkeellä, enimmäkseen kai oikeita koskilaisia. Kuuntelimme Punaisen langan konserttia, solisteina Eija Ahvo ja Harri Saksala. Mukavaa kuultavaa, varsinkin J.H. Erkon sanoittama ”Itkevä huilu” oli hieno sovitus. Timo Tuominen tulkitsi puolestaan Breliä karhein ja herkinkin sävyin. Jonkun verran vielä kuulimme Neljänsuoraa ennen kuin lähdimme kävelylle kanavan rantaan. Veneilijöitä saapui vilkkaasti juhlimaan. Eipä ollut kumpikaan meistä ennen täällä kulkenut. Valkeakoskeen tutustuin viimeksi Matti Pitkon johdolla, silloin teemana tietysti jalkapallo.
Kannatti käydä tässäkin tapahtumassa. Vilho tuntui viihtyvän keikkahommassa, joka on hänen ensimmäisensä. Teit’ isän astumaan, olenhan jonkun verran vetänyt tämmöisiä minäkin, tosin eri tyyppisiä. Antaa palaa vaan.
Kävin vielä järvellä kuhaa koittamassa, vaan tärppäsi vain pienen pieni, jonka päästin menemään. Kauniita ilta-auringon punaamia pilvimuodostuksia. Tytöt asuvat edelleen Huvitusta ja kutsuvat serkkuja kyläilemään. Nyt viikonloppuna tulossa savusaunomaan nämä purjehtijat, Marjan kaksossisko Sirkku ja miehensä Risto, joten pitkästymään ei ehditä. Kesä kypsimmillään.
30.7.2016