Takaisin Helsinkiin, ja kohta Ravintola Lyoniin Suomi-Ranska yhdistyksen illalliselle puhumaan Olavi Paavolaisen ja tulenkantajien suhteesta Pariisiin. Yllättäen on ilmennyt, että Paavolainen kuljeskeli etupäässä yksikseen Pariisissa ja kaihtoi kontakteja, yhtenä syynä olematon ranskan taito, toisena niukka matkabudjetti, kolmantena yksinkertaisesti ujous. Mutta nämä syyt eivät estäneet häntä antamasta itsestään varsinaisen maailmanmiehen kuvaa teoksessa Nykyaikaa etsimässä.

Ilta oli mitä antoisin, Marjan sanoin ”ihanaa ruokaa, hyvä esitelmä ja henkevää seuraa, joiden kanssa oli ilo puhella”. Jokseenkin näin. Saimme sammakonreisiä ja häränfileetä palsternakkapyreen ja tumman valkoviinikastikkeen (!) kanssa, laatuviinein tietysti. Ja jälkkärinä luumujäädykettä ja lämmintä vadelma-inkiväärikeittoa. Nämä syytä tähän kirjata, koska makuelämys oli näinkin muistettava.

Pekka Salojärvi on kustantajana johdatellut jopa Kalle Päätaloa Pariisissa, ei ollut kuulemma Kallen mielipaikka. Osmo Pekonen intoili jo ensi kevään dandy- ja kokottitapahtumasta, jota on järjestämässä jonnekin. Kirsti Kontio-Ollilaa on aina kiva tavata, varsinkin kun Tunkelon pidot jäivät kiireisenä kesänä meiltä väliin. Vanhan firmamme MTV:n työtoveri Irja Ailiokin oli paikalla miehineen. Emännöivän yhdistyksen daamit, Liisa Peake ja Sinikka Mertano etunenässä, kiittelivät ystävällisesti esitelmääni virkistäväksi, Mikä tärkeintä, taas tuli muutama kallis viite Paavolaisesta. Perästä kuuluu. Joten hyvillä mielin kotiin.