Lähtölaukaus Paavolaisen julkaisutöihin WSOY:n kokoushuoneessa Korkeavuorella. Nelihenkinen ammattijoukkue valmiina starttikuopissa, kynät teroitettuina, kunhan tekstiä alkaa täältä hellitä. Ei ole koskaan ollut näin toivorikasta alkutunnelmaa.

Ajeltiin Haagaan Ida Aalbergintielle serkkuni Kaijan tarjoamalle lounaalle. Kaikki serkut Espoota ja Hyrylää myöten paikalla. Hauska on silloin tällöin tavata sukulaisia, kuulla kuulumisia, syödä hyvää lohta ja puhella niitä näitä. Kun Ulla raataa muuttopuuhissa, oli puhetta yleensä talonsa toimittamisesta: paras palvelus perikunnalle on kuulemma hyvin toimitettu talo, pitää varmaan paikkansa.

Eilen neuvoteltiin tulevasta Waltari-seuran ja erityisesti Arin johtamasta Maltan matkasta, joka voi osoittautua odottamaamme antoisammaksi, mene tiedä. Lähtö vasta vapun tienoilla. Marja opiskelee jo Maltan linnustoa ja lukee Maltan haukkaa, Hammettin klassikkoa.

Vähän ehdin aamulla kirjoittaakin, mutta raivattava aikaa ja tilaa yhä määrätietoisemmin. Menoja karsittava. Parasta aikaa on työhön kaivautumisen aika, uutisetkaan eivät paljon heilauta. Mutta mitähän nokkapokkaa kävivät Räty ja Ailus Kevassa, kun puheenjohtaja yhtäkkiä vetäisi luottamuksensa toimitusjohtajalta? Sopii myös kysyä, mitä opittavaa eläkevakuutuksista huolehtivilla hallituksen jäsenillä on Hongkongissa ja Etelä-Koreassa? Vai kuuluuko sekin näihin etuisuuksien piiriin, joita näissä firmoissa niin auliisti jaellaan. Reissatkoot minun puolestani, Vistbackakin oli leponsa ansainnut, niin monissa liemissä keitetty veteraani. Eihän sitä aina jaksa olla skarppina. Mutta älkää sitten yhtä Ailusta röykyttäkö, kun itse kahmitte kaikki edut mitä saatavilla on, muista vakuutusfirmoista puhumatta.