Nyt se sitten potkaistiin liikkeelle, tämä kauan haudottu Sillanpää-ooppera. Tässä me uhoilemme ja näyttelemme kvartettia Kämpin Sillanpää-sviitissä, takana Waltteri Torikka ja Marco Bjurström, sohvassa Osmo Rauhala ja mä.
Waltteri laulaa nuoren Sillanpään ja johtaa taiteellisesti, Marco ohjaa ensimmäisen oopperansa, Osmo lavastaa samoin debyyttinään ja minä nyt olen parkkiintunut Sillanpään tulkitsija, pari librettoakin tehnyt aiemmin.
Ensimmäisestä tapaamisesta tuli hyvä ja varma olo. Tämä ei voi kokonaan epäonnistua, niin kova joukko on asialla. Ei pidä unohtaa Seppo Pohjolaa, joka on loihtinut hienot sävelet oopperaan. Onhan ooppera ennen muuta säveltäjänsä teos. Päärooleja laulavat Waltterin lisäksi Helena Juntunen (Siikri) ja Sauli Tiilikainen (vanha FES), heillä jo valmiiksi hyvä kontakti aiheeseen.
Vilja Pylsy hoiti tiedotuksen erinomaisesti ja valtavalla sisullaan, joten startista tuli paras mahdollinen. Kun ajelimme yhdessä Helsinkiin, Vilja teki kirjaimellisesti kaikkensa voittaakseen Osmon ongelmat päästä paikalle ja onnistui! Koko työryhmä saapui kokoontumiseen Café Pompieriin Etelä-Espalle, mediaakin paikalla kohtuullisesti, jopa Vesa Sirén Hesarista.
Istuimme hetken Kämpin terassilla ennen Lännen Median jatkohaastattelua, yllä näkyvä kvartetti, ja kyllähän päät kääntyivät. Se olisikin parasta reklaamia. Sää oli taivaallinen, lämmin, aurinkoinen, mikä sopi loistavasti Sillanpään, vanhan monistin ja auringon palvojan merkkipäivään. Hänen esikoisromaaninsa Elämä ja aurinko ilmestyi 100 vuotta sitten.
Huokaistava, niin pitkään ja monen vaikeuden kautta tätä on valmisteltu. Nyt alkaa lipunmyynti (045 6675454), ja Hämeenkyrön Myllykolun perinteinen amfiteatteri täyttyy arvatenkin alta aikojen, joten pitäkää varanne. Ensi-ilta 22.7.2017 ja siitä eteenpäin 12 esitystä.
Jotenkin oli tämän jälkeen tyhjä olo, jonka täytin illan teatterikäynnillä, mahdollisimman kevyellä. Areenan Kaktuksenkukka, ranskalainen farssiklassikko. sai toimia rentouttajana. Satu Silvon mehevää ja räiskyvää esitystä oli ilo seurata. Santeri Kinnunen on tarkka ja etevä näyttelijä, mutta kovin suomalainen tyyliltään. Teki mieli kuvitella, kuinka naisiin menevän hammaslääkärin rooli istuisi tummalle, pyylevälle, sliipatulle pariisilaiselle taiturille. Eipä mikään yllättävä teos, mutta joskus on kiva tarkkailla farssin koneiston laskettua tikitystä, oma taitonsa siinäkin on.
Sitten futista, kerrankin jännä peli, missä Atletico pääsi niukasti jatkoon ja Bayern joutui voitosta huolimatta nöyrtymään. Molempien maalivahtien rankkarintorjunnat riemastuttivat eniten. Loistopäivä kaiken kaikkiaan!
3.5.2016