Makaan kylpyammeessa Kurfürstendammin varrella ja ajattelen Paavolaista. Kun kiersimme pitkään natsismin museota, on merkillistä lukea Paavolaisen esteettisvoittoisia, kulttuurifilosofisia mietteitä teoksesta Kolmannen valtakunnan vieraana (1936) – ainakin aluksi Dichterhausin keskustelut ovat mahdollisimman kaukana ajankohdan uhkaavasti jyrisevästä taustasta. Tarkoitus ilmeisesti olikin luoda näennäisen epäpoliittinen, taiteisiin verhoiltu suosututtelu pohjoismaisille kirjailijoille. Hyvin paljon Paavolainen pohtii ”pohjoista ajatusta”, joka tuolloin oli pinnalla. Onkohan sillä mitään yhteyksiä meidän aikamme ”pohjoiseen ulottuvuuteen”, josta myös paljon puhutaan.

Aloitimme museoista ja hyvistä ruokapaikoista. Tuo Topografie des Terrors on kieltämättä havainnollinen ja pysähdyttävä leikkaus natsismin nousuun ja tuhoon. Aivan hiljaisina ihmiset kuvatauluja katselevat. Yksityiskohdat, usein jonkun harrastajan ottamat kuvat ovat puhuvimpia. Merkillinen on tuo nöyryyttävä kekseliäisyys, sanoisin riemuitseva pahuus, joka kohdistuu arvokkaisiin, vanhemman puoleisiin juutalaisiin. Puistattava mutta aina tarpeellinen kokemus.

Jatkoimme Checkpoint Charlien vieläkin laajempaan, miltei loputtomaan museoon, joka kaikilta historian kulmilta valottaa sitä, kuinka muurin rakentaminen aikanaan Berliinissä oli mahdollinen, mitä siitä seurasi ja mitkä olivat lopputulokset. Varsinainen lähimenneisyyden perus- ja jatkokurssi. Kiersimme huoneissa pimeään saakka, kunnes sateessa osuimme ihmeeksemme oikeaan bussiin, joka toin tänne Ku’dammin kulmille. Ei muuta kuin KaDeWeen valtaviin kokoelmiin lämmittelemään. Nautimme yläkerran ruokataivaassa hienon iltapalan ja ällistelimme kaikkea näkemäämme. Stockmann on sentään pikkutekijä. Tietysti olemme selvittäneet myös Erotiikan museon, joka on ihan tässä Azimut-hotellin nurkalla, sen yhden hurjan naisen kokoaman. Mutta erotiikan rikas, vivahteikas ja viettelevä kulttuurihistoria aina hiukan latistuu museon steriileissä vitriineissä. Onhan siellä komeita ja kookkaitakin teoksia tästä alati ihanasta aiheesta.

Joulumarkkinat ovat parhaassa käynnissä, on totisesti kojua kojun vieressä, glühwein virtailee, tingeltangel kilisee ja ihmeelliset valorakennelmat loistavat sateiseen iltaan. Päätimme rikkaan päivän Eurooppa-centerin Irish Pubissa – ja jumalauta mikä elämys! Aivan yllättäen ja pyytämättä. Koko huhtikuun etsimme Edinburghista aitoa folkia oikein löytämättä – ja tänne piti tulla ennen kuin todella repesi. Hulvaton yhtye The Cobblestones irroitteli sellaisella ilolla ja hurmiolla, että mekin ikinuoret innostuimme hillumaan ja hyppimään muiden mukana. Mitä vielä seuraakaan.