Maanantaina oli komea konsertti vuorostaan Johanneksen kirkossa, vanhassa rippikirkossani. Kaartin soittokunta soitti solistina Waltteri Torikka.
Olimme tosin jäädä jo toisen kerran ovien ulkopuolelle, sillä unohdin Wienin matkan aikana lunastaa varatut liput. Mutta Waltteri pelasti ja järkkäsi loppuunmyytyyn konserttiin viime hetkillä kaksi lippua. Näin toimii herrasmies. Olihan Marjan syntymäpäivä.
Torvisoitto kirkossa jylhäyttää mielen, ja solisti tyylikkäästi frakissa tulkitsi tuttuja joululauluja, Sibeliustakin kolmin kappalein. Torikan baritoni soi kirkossa muhkeasti, avaraa tilaa täyttäen. Hänen ryhdikäs olemuksensa sopi muutenkin sotilassoittokunnan edushahmoksi. Kiitimme ja vaihdoimme lyhyesti kuulumisia konsertin jälkeen. Hyvin tuntuu laulajan kunto kestävän kovaa pyöritystä.
Tänään torstaina onkin vanhassa oopperassa eli Aleksanterin Teatterissa Sillanpää-oopperan esittelytilaisuus, missä säveltäjä Seppo Pohjola kertoo teoksesta. Se on Sillanpään Seuran järjestämä, mutta avoin muillekin kiinnostuneille. Tapaamme ylälämpiössä klo 15.
Muuten kun uutiset kertovat VR:n muuttavan vanhasta arvokkaasta toimistostaan Ylen Isoon Pajaan, tuli mieleeni Wienin hillityn vakiintunut kaupunkikuva, ainakin keskustassa. Vanhat rakennukset ovat taatusti alkuperäisessä käytössään, pankit edelleen pankkeja eikä kapakoita. Hotellini vieressä oli vanha tiilinen, varsin vaatimaton makasiinin näköinen rakennus, jonka otsikossa komeilivat patinoidut kirjaimet: Chemisches Institut. Ja katso: se toimii edelleenkin yliopiston kemian laitoksena!
Meillä tämmöiset muutettaisiin moneen kertaan, saneerattaisiin asunnoiksi yms. Keski-Euroopassa henkii rauhallinen vanha varallisuus, jota ei tarvitse hötkyillen, tiloja ja organisaatioita muutellen potkia eteenpäin.
Näistä ja muista puheltiin Suomalaisella Klubilla, kun kirjoituskilpailua taas pukataan kohti arvostelukokouksia. Ennätysmäärä oli tullut kirjoituksia Suomen lukioista, kilpailu on lopullisesti lyönyt itsensä läpi ja yleisen tietoisuuteen. Itsenäisyyden juhlavuoden läheneminen tuo tällaisiin omat haasteensa.
Luen lehdestä, että kirjakauppa on vilkastumassa, sekin ilahduttaa. Vielä voi olla rahtunen sivistystä jäljellä. Omituisin oli yleisön juttu, jonka mukaan koululainen, joka unohti täytättää vanhemmillaan lapun, että saa mennä joulukirkkoon (!), jäikin sitten ulkopuolelle ja luokkaan piirtelemään. Millainen byrokraattisen uskonvarjeluksen hellämielinen kukkanen! Tunsin kohtalontoveruutta.
Vielä pari päivää Helsingissä, sitten Kyrö kutsuu ja vakiintuneet joulutoimet.
17.12.2015