Viikonloppu alkoi ihan mukavasti. Kävin perjantaina Taidehallissa katsomassa Nuorten näyttelyn avausta, tapasin tuttuja, opetusministeri avasi. Suuria fotorealistisia kuvia enimmäkseen, myös sininen soputeltta, jonka uumenista pakolainen tilitti virtuaalisesti elämäänsä. Kantaaottavaa taidetta.
Lauantaiaamuna lenkkeilin Ruoholahteen ja seurasin häikäisevien viulistien taiturointia Sibelius-kisan välierässä. Voiko ihminen ylipäänsä soittaa noin hyvin. En osaa erottaa hienoimpia vivahteita, en arvioida onko soitto kapeata vai kireää vaiko peräti hengetöntä. Tyydyn yleiseen ihasteluun. Kiinalaisen Xiao Wangin soitossa oli mielestäni syvempää elämännäkemystä (jos huippuviulistilla ylipäänsä elämää ehtii ollakaan) kuin nuoren japanilaisen Minami Yoshidan kiihkeämmissä ja syöksähtelevän nopeissa tulkinnoissa. Mihin ehditään kun päästään finaaleihin. Aion mennä myös Musiikkitaloon.
Olin huomannut, että Katri tulee joulukonsertoimaan ihan tähän viereen, omaan kirkkoomme Mikael Agricolaan. Ostin liput hyvissä ajoin. Niinpä illan suussa hankkiuduimme puoli kuudelta kirkkoon, toiveena noutaa hyvä hippunen joulutunnelmaa adventin alkuun.
Mitä sitten tapahtui, tuntuu vieläkin uskomattomalta. Ennen ovea eteemme harppasi pitkä salskea edeskäypä ja asettui seisten estämään menoamme. ”Sinä et muuten mene sinne”, hän ilmoitti minulle. Kun Marja tyrmistyneenä ihmetteli menettelyä, hän käski tämän pysyä hiljaa: ”Älä sinä puutu tähän.” Sisään ei päästy, ovimiehetkin oli käskytetty estämään, vaikka meillä oli maksetut liput kädessä ja olimme taatusti selvin päin ja aivan asiallisia seurakunnan veroa maksavia jäseniä. Mitään häiriköintiä emme aikoneet harjoittaa, vain istuutua kiltisti kuulijain joukkoon.
Tunnistin estäjän kuvista Tommi Liimataiseksi. Emme ole koskaan tavanneet emmekä puhuneet sanaakaan toisillemme. Syytä menettelyyn emme kuulleet, vain sen että se oli ”henkilökohtainen”. Emme ryhtyneet enempään suukopuun kirkon eteisessä. Syvästi ihmeissämme palasimme kotiin, joka ei onneksi ole kaukana. Joulutunnelma putosi jääasteille.
Voiko näin ylipäänsä menetellä, kyselimme toisiltamme ja muutamalta ystävältä. Kaipa voi, jos sille päälle heittäytyy. Koskaan ei ole ennen vastaavaa tapahtunut. Kirkkoa tai seurakuntaa ei voi syyttää, ei kai laulajaakaan (joka tuskin tiesi tästä), vastuu oli yksinomaan konsertin järjestäjän. Kannattaako kirkkoa näin ollen antaa näin itsevaltiaille managereille?
No nyt on Hoosiannaa adventin aamuna kuultu Kallion kirkosta ja vähän toinnuttu tyrmistyksestä. Illalla menemme noutamaan tunnelmaa Vanhastakirkosta, missä sekakuoro Vox urbana antaa konsertin ”Kuule sävel riemuinen”. Ystävämme Saara siellä laulaa muiden mukana. Sinne on vapaa pääsy, eikä varmasti kukaan tule pysäyttämään ovelle.
29.11.2015
PS Nettiin on jo ilmestynyt Ilta-Sanomiin tulossa oleva juttu, jossa Liimatainen väittää minun esiintyneen aggressiivisesti meuhkaten ja muita häiriten! Olen verraten kokenut konserteissa, teattereissa ym. kävijä enkä ole vielä koskaan meuhkannut niissä tai muutenkaan häiriköinyt. Kun sisään kirkon eteiseen astuessani kysyin tavanomaiseen tapaan onko jaossa konsertin ohjelmaa, en voi pitää sitä erityisen hyökkäävänä meuhkaamisena.