Kulosaari väriloistossaan, Lauttasaaren vesitornikin vielä hahmollaan.
Helsinki on loistava ulkoilukaupunki. Houkuttelevia kävelyretkien kohteita on lukemattomia, ihan tässä keskustan tuntumassakin.
Ensin tuli kierreltyä pitkästä aikaa Korkeasaaressa, kun oli näitä lapsia meillä syyslomaansa viettämässä. Ihmeesti on saari muuttunut. Varhaisimmat muistikuvat tulevat 50-luvulta, jolloin Skattalta tämän tästä hiihdettiin Korkikseen. Railokin oli välissä, mutta ei haitannut. Saaressa oli parhaat mäet ja mestat, sivusilmin vilkaistiin jääkarhuja ja ilveksiä.
Nyt Korkeasaari on huolellisesti laitettu, opastettu ja ohjeistettu Zoo, ei enää jälkiä takavuosien huolettomasta meiningistä. Rakennuksia on lisätty tavattomasti, kahvilaa toisensa vieressä. Mikäs siellä kuljeskellessa, mutta apaattiset eläimet kyllä kouristavat. Tuonkin komean tiikerin pitäisi olla Amurin aroilla eikä häkkinsä katoksella vetelästi lojumassa.
Mustikkamaa on mainio paikka, harvoin käyty sielläkään, ei edes kesäteatterissa. Hieno uimaranta ja vapaa kasvimaa kaikille. Ei helsinkiläinen mitään kesämökkiä tarvitsisi. Kulosaaressa kiertelimme lauantaina, Hopeasalmentiellä ihmeteltiin upeita taloja ja lähetystöjä. Casino näytti toimivan. Koskahan sielläkin piipahtaisi, viime käynnistä aikaa kai 35 vuotta.
Rankin lenkki tehtiin sunnuntaina Punavuoresta Lauttasaaren ympäri. Ehkä vähän yliarvioimme kuntomme ja matkan pituuden. Löytyihän yksi muistorikas paikka, Eeva Joenpellon entinen asunto Koivusaarentieltä. Siellähän niitä haastatteluja tehtiin, joita Helena Ruuska nyt on kirjassaan hyödyntänyt. Voi mitä kaikkea muistankaan. Eeva oli rempseä kertoja ja antelias emäntä, siitäkin kulunut jo 40 vuotta. Joskus voisin niitä käyntejä muistella.
Vesitorni on vielä hahmollaan, vaikka jo reunasta murrettu. Miksi ihmeessä sekin pitää purkaa? Lauttasaari-seura kärsi tappion. Olisiko ollut suuri vaiva pitää yllä vanhaa maamerkkiä. Kaipa kaupungin päättäjät tietävät paremmin.
Pääsimme kotiin vajaan neljän tunnin lenkiltä jalat hellinä. Marja valmisti spelttihaukea syksyn viimeisestä kalansaaliista, joka Kyröstä tänne riemusaatossa tuotiin. Taivaallista oli, kelpasi levätä rasitusten päälle. Katsellaan seuraavia kohteita.
18.10.2015