Haapaniemen kartano on komea juhlapaikka.

Pyöräilin vastarannalle, miten kivaa. Miksi sekin on jäänyt niin vähiin? Marja tuli autolla perässä.

Kristiinan päivillä Haavistoilla käytiin vilkasta keskustelua kunnan ylijäämästä ja Kreikan velasta, Yrjölän mansikkasadosta, urheilijoiden eläkkeistä, NHL:n ällistyttävistä tavoista hoitaa kiekkoilijoiden palkat ja eläkkeet, Paavo ja Matti Yrjölän saavutuksista, Väinö Linnan vaiheista Käkisaaren isäntänä, Joren omalaatuisesta suvusta, Mahnalan tansseista, Putinin suhteesta urheiluun ja ortodoksikirkkoon, Myllykolun esityksistä sekä sateiden vaikutuksesta ihmisiin ja tapahtumiin.

Viiniä ja tarjottavaa riitti, silti pyöräilin jopa takaisin illan hämyssä.

Juhlakierros jatkui lauantaina Karkun kiemuraisia teitä Haapaniemen kartanoon, missä Lea ja Raimo Ylivakeri juhlistivat 70-vuotisia elämäntaipaleitaan. Komea paikka, laajat näkymät Rautavedelle, hyvin hoidetut rakennukset, vanha väentupa tunnelmallinen tanssipaikka, päärakennuksessa ruokailtiin ja käytiin tietokisa Raimon ja Lean yhteisistä vaiheista. Sukulaisia on silloin tällöin mukava tavata, mittavaksi on kasvanut Vakerien jälkeläisten joukkokunta vauvoista hujoppeihin ja kookkaisiin koltiaisiin.

Sattui vielä satumainen sää kaikkien sateiden lomaan. Kuinka ovatkin säätiedotukset alkaneet hallita tätä suvea. Kannatan aloitetta, jonka mukaan tunnintarkat ennustet pitäisi lopettaa. Ne hysterisoivat ihmisiä ja ovat lisäksi epäluotettavia. Kerrankin viikolla ennuste määräsi sateen alkavan klo 20. No puolet katsojista ainakin jäi Myllykolusta kotiin. Sade alkoikin tuntia myöhemmin, esitys saatiin pitää kauniin tyynen illan tunnelmassa.

Vielä päästiin kotona savusaunaan, jonka Herkko oli taiten lämmittänyt.

Tämä voi tuntua pelkältä juhlimiselta – ja sitä tää suureksi osaksi onkin – mutta ennätän mä aina välissä kirjoittaa, varsinkin aamutuimiin. Töissä aukeaa loppusuora, ensi viikolla kova rutistus, johon on palattava. Huomenna viimeinen ponnistus Myllykolussa, sitten vapaus siitä sidoksesta.

25.7.2015