Jukka Kukkonen esittelee Inhan kuvia Rauhamäessä. Kauniit serkukset kansallismaiseman äärellä Mannanmäen huipulla.

Hämeenkyrössä on liikaa tapahtumia, ne eivät mahdu paikallislehteen.

Näin kertoi Vilja Pylsy, joka olisi halunnut raportoida sunnuntain Töllinmäki-päivästä ja I. K. Inhan harvinaisten Hämeenkyrö-kuvien esittelystä, mutta päätoimittaja eväsi.

Ei pitäisi järjestää niin paljon kaikenlaista. Rauhallisempi kesäelämä sopii satakuntalais-hämäläiseen pirtaan. Mitä kaikkea täällä sitten riehutaan?

Viikonloppu olikin kesän vilkkain. Lauantaina tori täyttyi ”Onnellisen Hämeenkyrön” juhlijoista, jos näitä nyt voi juhlijoiksi sanoa. Tavallista torikansaa lainehti teltan liepeillä. Siellä piti pidettämän Suurlavan ruhtinaan Tappi Suojasen 80-vuotispäiviä, mutta tilaisuus latistui kalpeaksi kahvitteluksi. Juhlakalu jurotti yrmeänä eikä suostunut istumaan kunniatuolilleen.

Tuttuja ja sukulaisia tapaa torilla, seurassamme oli Marjan  serkku Sirkka Norha suoraan Helsingistä. Kävimme katsastamassa Mannanmäen näkötornin – ilahduttavan hyvässä kunnossa! Vanha valkoisten muistomerkki on takavuosina ollut aivan rempallaan. Samalla seurasimme vapaata koskinäytöstä Kyröskoskella, aina se sykäyttää ja muistuttaa ajoista ammoisista.

Hyvät naapurimme Paula ja Lauri Ylivakeri viettivät yhteisiä kahdeksankymppisiä, siellä saimme rupatella kyläläisten ja sukulaisten kanssa ulkosalla ja runsaan ruokanoutopöydän äärellä. Aina ilo nähdä tämän malliperheen luontaista elämänonnea, lapsia pyörii pihassa kuten aina on Ylivakerilla pyörinyt.

Ja lopulta saunaan, huokaisemaan. Hiukan hillitöntä menoa, mutta ei auta. Nimittäin sunnuntaina  vasta repesi.

Hain ensin valokuvataiteen tutkijan Jukka Kukkosen Tampereen asemalta. Kiitelimme Töllinmäkeen, missä Jukka kertoi I. K. Inhasta ja näytti muutamia harvinaisia kuvia naapurissa Rauhamäessä. Sillanpään Seuran entisen residenssin uusi isäntäväki Mikael Härkänen ja Kati Kangas avasivat ystävällisesti muistorikkaan talon käydäksemme.

Hieno iltapäivä! Muutama Inha-harvinaisuus tunnistettiinkin mistä otettu, Jukka sai lisärivin kirjoihinsa. Inha kuvasi lopulta yllättävän vähän Hämeenkyrössä, vaikka täällä välillä asusti veljensä Väinö Nyströmin luona Soinilassa. Nyt  entinen mahtihuvila on myynnissä.

Töllinmäen pihassa kahviteltiin ja lauleskeltiin. Perinteinen päivä kohosi parhaimmilleen, väkeä puolisensataa. Ymmärrämme vaivoin ettei tällaisesta kannata mitään lehteen laittaa, Tappi Suojanen on varmasti tänä päivänä tärkeämpi tappi kuin joku Inha.

Tarjosimme Jukalle kuhalounaan meidän verannalla, mistä rientelin Myllykoluun näyttelemään. Paras sää, hyvä vire esityksessä, 139 katsojaa. Kaikki mallillaan.

Illalla Sirkka tuli Virroilta tuomaan raporttiaan sikäläisestä Inha-juhlasta: muistomerkki paljastettiin kolmostien varteen, Torisevan kupeelle. Hyvin juhlavaa oli kuulemma ollut, lähes palvovaa. Sirkka sai yksin ylevästi edustaa Nyströmin sukua aitona jälkeläisenä. Marja ja Artsi painelevat sinne ensi pyhänä, Virtain päivänä, minä seuraan katseella kauempaa.

No eikö tässä ollut tapahtumaa tarpeeksi? Kuluneet kaksi viikkoa lähes läkähdyttäviä, mutta hyvin ollaan hengissä ja totta puhuen virkistyneitä, oikein onnellisia, sillä kaikki on mennyt odottamaamme paremmin.

Ja nyt viikko lepoa, toinenkin. Lepo tarkoittaa kirjoittamista.

5.7.2015