Aarre Merikantoa juhlitaan.
Ilmajoelle oopperan ensi-iltaan. Viime kesä jäi väliin, Kekkonen meni silloin toisen kerran. Taipaleenjoen aikaan siellä vietettiin kolme kesää putkeen.
Kuulin cocktail-tilaisuudessa ennen esitystä järjestäjiltä, että talous oli tiukoilla kuutisen vuotta sitten. Jos Taipaleenjoki olisi epäonnistunut, seuraukset olisivat olleet vakavat. Kolmen vuoden menestyksen jälkeen velkoja saatiin jopa maksetuksi. Tästä sopii libretistinkin olla tyytyväinen.
Nyt sitten uusi ooppera Oskari Merikannosta, Elämälle. Libreton on kirjoittanut Juhani Koivisto, Haanpäästä väitellyt tohtori ja Kansallisoopperan päädramaturgi. Kompetenssia löytyy. Merikannossa hänellä on ollut hankalahko tehtävä. Materiaalia on paljon, mutta ei niinkään draamallisesti sytyttävää. Koivisto tekee voitavansa ja vähän enemmänkin. Muutama älykäs vitsi ryydittää vakavaa kulkua.
Ooppera keskittyy sekavahkon Symposion-alun jälkeen pariin nousukohtaan. Oskarin konkurssi kuvataan kovin yhtäkkisenä, rahat vain loppuvat ja velkojat saapuvat. Taustallahan oli Merikannon yritelmä pianofirman vetäjänä liiketuttavan kanssa. Hänessä ei ollut taloudellista lahjakkuutta, rahat valuivat käsistä, hän eli yli varojensa. Mutta taiteilijakuvaukset hellivät yleensäkin kohtalonomaista marttyyriutta.
Oskar Merikanto pinteessä.
Toinen nousu on sisällisodassa, Oskarin pojan Aarre Merikannon taistelu valkoisten puolella ja joutuminen punaisten vangiksi. Taas tarvitaan vähän lisädramatiikkaa, isän pelkoa pojan puolesta. Todellisuudessa Seppo Heikinheimon elämäkerran dokumenttien mukaan Aarrella oli Svenska Lyceumin vankeudessa ”kissan päivät”, ruokaa ja lukemista tuli kotoa mielin määrin. Punaiset kohtelivat poikaa humaanisti. Oopperassa hänet kannetaan verissä päin nääntyneenä kotiin.
Hyvä idea on muistuttaa isä-Merikannon säveltämästä ”Työväen marssista”, mutta miksi hänen ei anneta itse kertoa asiasta? Kuoro hoitaa homman tässä ja muissakin kohtauksissa iskevästi, erinomaisessa vireessä on muutenkin Ilmajoen koko joukkue, lapset mukaan lukien (vaikkei heillä varsinaista osuutta tässä ole).
Ehkä lopun pateettiset venytykset on pantava ohjaajan Anna Kelon tiliin. Tässäkin on ainakin kolme loppua, yksi tosi mittava, mutta sen jälkeen juttu vain jatkuu pitkähköön kuolinkohtaukseen. Mutta ei hätää, itseään Oskari Merikantoa esittävä baritoni Jussi Merikanto (sukulainen?) on erittäin hyvin osaan sopiva tyyppi ja laulaa kauniisti, eläytyy hienovireisesti kiltin miehen tunteisiin. Myös Aarren roolissa Simo Mäkisen tenori soi kirkkaasti, näyttely sujuu totisella hermolla. Hyvä että Juhan kohtalokin saa selvityksen.
Tähän on mahdutettu aikamoinen lohkare kulttuurihistoriaa, pakosta paljon markkeerattua. Mutta Aino Acktén osassa Johanna Rusanen-Kartano pääsee heittäytymään ja parodioimaan sydämensä halusta, hauska kevennys. Samalla kerrotaan suomalaisen oopperan kivulloisista alkuajoista. Eeva-Maria Kopp on heleä Oskarin Liisa-vaimo. Monet tunnetut tyypit (Sibelius. Gallén, Leino etc) saavat ohuet päivitykset.
Viihdykseen tätä katseli vilpoisessa mutta aurinkoisessa kesäillassa. Jaakko Kuusisto oli säveltänyt ovelasti Merikantoa aina välillä siteeraten, muttei yhtään kokonaista kulkua käyttäen, paitsi prologissa Kesäillan valssia ja lopun muistojen virttä kauniisti mukaillen. Itse johti maestro teostaan, orkesteri ymmärtääkseni aivan mainio. Ei vielä isänsä veroinen oopperasäveltäjä, ei yhtään mieleen jäävää aariaa, ei johtomelodiaa, ei todellista kosketusta. Vähän etäiseksi jäi, mutta ansiokas ja kunnianhimoinen kokonaisuus, sitä emme kiellä.
Lähtiessä kysäisin vierustoverilta Heikki Ylikankaalta, oliko hivenen mahtipontista menoa. Professori hymyili muikeasti. Katsomossa norsseja edusti Aarno Cronvall, Hämeenkyröä Myllykolun näyttelijä Jussi Niinenmaa, Pirkanmaan seutua lisäksi Katariina Fleming, musiikkijuhlien entinen tiedotuspäällikkö. Kiva oli tavata monia tutuiksi käyneitä ilmajokisia oopperaveteraaneja. Ehkä tänne taas voisi jotain kehitellä, kunhan Mannerheim on selvitetty.
Marjan kanssa ajelimme valoisassa kesäillassa kotiin kuunnellen lisää Merikantoa kirjaston cd-valikoimasta. Hyvä reissu, totesimme yksimielisinä.
6.6.2015