Hytkähdytti Hannu Reimen tiivis leffakatsaus aamun radiolähetyksessä. Reime oli nähnyt saman kovan kolmikon kuin minäkin: Ida, Miekkailija ja Leviathan. Kaikki voimakkaita itäblokin tragedian kuvauksia sodan jälkeisiltä ajoilta. Tasavahvoja, erilaisia, silti samansuuntaisia tulkintoja.
Itse pidin erityisesti kahdesta ensimmäisestä. Leviathanin ansiot tunnustan, mutta se on niin murskaavan toivoton elokuva, että jätti mielen masentuneeksi. Sitä aihe ilmeisesti edellytti. Nyt Reime analysoi hyvin Leviathanin vaikutuksen, joka tulee myöhemmin elokuvan katsomisen jälkeen. Sen myyttis-raamatulliset yhteydet Reime osoitti lyhyessä tulkinnassaan oivallisesti.
Hitto olisinkin halunnut kirjoittaa näistä laajemman esseen, johon Matti Salo minua yllytti. Lähinnä oli puhe Klaus Härön hienosta Miekkailijasta, jota on meillä myös omituisesti väheksytty joissain kritiikeissä. Reime asetti Miekkailijan kahden Oscar-palkitun elokuvan rinnalle eikä suinkaan ansiottomasti. Veikkaan Miekkailijalle vielä lisää kansainvälisiä menestyksiä, yksi palkinto jo tipahti.
Jos siis on kesällä elämyksistä puutetta, niitä voi hankkia myös leffateatterissa. Ainakin niin pitkään kuin näitä harmaan viileitä säitä riittää.
Nyt olen vain hiusmartoa myöten kiinni kahdessa laajemmassa kirjallisessa työssä, ja illalla on taas mentävä Myllykoluun talkoisiin ja harjoituksiin. joten syventyvä essee jää odottamaan aikaa parempaa. Silloin leffat pitäisi sitä paitsi nähdä uudestaan; onko siihen enää intoa? Lukemistakin olisi vaikka kuinka. Saunalla kaadettava vielä pari puuta ja pilkottava. Ja puutarhatöitä, hehheh.
Tänään setvitään säästöjä ja leikkauksia Smolnassa ilman Toimi Kankaanniemen siunaavaa läsnäoloa. Näinä aikoina ei paljon kannata tekstailla eikä sekstailla, aina voi olla joku piruuntunut nainen ilmiantamassa ja toimittajat valppaina kärkkymässä ”skandaalia”. Kova skandaali: mies haluaa naista. Ennenkuulumatonta.
Maanantai-illoin voimme seurata alastomien miesten ja naisten yhteisiä toiveita, jotka kai harvoin johtavat niin hauskaan ja onnelliseen päätökseen kuin eilisiltainen. Tällainen deittailu kaiken kansan edessä jo ilomielin sallitaan, mutta vallanpitäjät pysykööt vain kuivien paperiensa äärellä. Ei mitään seksimielittelyjä heidän ulottuvilleen.
Viileätä edelleen, mutta toistan taas: siunaus sisällä kirjoittavalle. Työ jatkuu, usein tuntuu aivan ilolta. Taistelen parasta aikaa I. K. Inhan matkassa talousromahduksen partaalla hoippuvassa Kreikassa vuonna 1897 ja ihmettelen kuinka vähän maailma on muuttunut.
19.5.2015