Viileä kevät jatkuu. Sopiva sää sisätöihin ja talkoisiin. Kirjoitusvire nousee kuumimmilleen ennen pihatöitä. Töllinmäkeä laitettiin perjantaina joukolla kuntoon, katsastin Rauhamäenkin nykytilaa. Taideopettaja Mikko Härkönen vaimoineen laittaa sitä uuteen uskoon.
Koivikko vihottaa viehkosti. Sain pihamaan leikatuksi, vaikka pehmeä ensimmäinen ruoho on kaunista: tekisi mieli haukata. Katiskaan oli uinut kuha, luontoradiossakin sitä pidettiin harvinaisena. Ylivakeri aloitti kylvöt, se on suven varma alku.
Ajelimme lauantaina Porvooseen ja sen ohi Kardragiin juhlimaan Acke Bjurströmin kolmea neljännesvuosisataa. Acke on kultaseppä ja purjehtija, ennen muuta Ulla Paulan (Helmi Sillanpään ja Usko Aron tyttären) valittu; siellähän viihtyvät saariston raikkaissa tuulissa ja pitkät ajat välillä etelän mailla. Juhlissa oli komeat pidot vanhassa tallissa, paljon laulettiin snapsilauluja. Osalleni lankesi kiitospuhe vieraiden puolesta, laulaakin sain. Juhlakausi on avattu, mihin vielä ylletään?
Kevätillassa Marja ajoi meidät urheasti takaisin Kyröön. Mutta mitä tapahtuikaan aamuyöstä…
Olin jalkeilla kuten usein juhlien jälkitunnelmissa, siinä neljän ja viiden välillä. Hiiskumaton harmaa hiljaisuus. Äkkiä näin ikkunasta oudon vilahduksen. Hoikkajalkainen ruskea metsäkauris asteli arvokkaasti maantieltä pihaan ja kiersi talon harkituin liikkein, korviaan höristäen. Tuijotin lumoutuneena ikkunan läpi, ja kauris vastasi soikeilla silmillään pitkään katseeseeni. Mittailimme toisiamme, metsien kaunotar ja aamutakkinen hiippailija. Sitten kauris katosi rauhallisesti Ylivakerin pellon poikki tietymättömiin.
Sattui olemaan tyttäreni Alman syntymäpäivä. Kävikö kauris tuomassa viestin? Samaa herkkää siroutta siinä oli kuin Alman edesmenneessä äidissä. Alanko uskoa sielunvaellukseen? Alman Palelevan elefantin viimeinen esitys oli samana päivänä Turussa, yleisöäkin oli kuulemma riittänyt.
Jääkiekko palautti illalla reaalimaailmaan. Pelit päättyivät komeasti. Kanada ja USA veivät valtikan Atlantin taa. Nyt ei tarvitse enää vuoteen lätkää katsella. Suomi lataa rauhassa voimiaan. Sen sijaan suuret futismatsit ovat edessä ja sitten ties mitä urheilua kesän mittaan.
Keskityn kirjoittamiseen ja ulkohommiin, hyvä vuoroveto. Nyt on saatettava työt parhaaseen malliin. Anja Snellman puhui äsken kahdella kanavalla kirjallisuuden ja taiteen merkityksestä ihmisille, terapeuttisestikin. Viisasta puhetta, ei tämäkään homma ihan hukkaan mene. Anja odottaisi hallitusneuvottelijoilta edes joskus kirjallisia viitteitä: kunpa Sipilä puhuisi itselleen läheisestä surukirjasta tai Stubb heittäisi jonkun Tshehov-sitaatin. Lienee turha toivo.
18.5.2015