Joni Strandberg nappasi kuvan Helena Ruuskasta ja minusta Eeva Joenpellon valvovain silmäin alla.
Tiistaina oli ampaistava aamulla kuuden bussilla Tampereelle ja jatkettava junalla Helsinkiin. Siellä kahden kustantajan tilaisuudet hoidettavana, mukavia molemmat. Vaihteeksi levollista matkustaa julkisilla ja lueskella kaikessa rauhassa, autolla on tullut riittävästi riehutuksi viime aikoina.
Kirjallinen aamiainen WSOY:llä sujui hyvinkin kiintoisasti. Saimme kuulla eri tekijöiden tulevista teoksista. Karo Hämäläisen kanssa todistimme yhdessä kirjoistamme, joita vielä hiki päässä kirjoitamme. Karon aiheena on Paavo Nurmi ja minulla I. K. Inha – kaksi kovaa yksinäistä! Vilja Perttola haastatteli.
Nurmella ja Inhalla on joitain ohuesti yhteisiä piirteitä, mutta enemmän sentään eroja. Molemmat olivat tiukkoja ja eristyviä, itselleen ankaria, kunnianhimoisia ja ihmissuhteissaan vaikeita. Nurmi sentään menestyi ja meni naimisiinkin, Inhalla elämä kulki laskusuuntaan, mutta tulokset pysyvät: kaksi innovaatiota, polkupyörän maahantuonti ja valokuvataiteen uranuurto. Lisäksi hänellä mittava tietokirjatuotanto.
Katsotaan mitä näistä saamme aikaan. Kumpikin kirjoitamme romaania minä-muodossa, minulla aika uudenlainen kokeilu. Karo on jo monta romaania äskettäin julkaissut. Puhuin ilmeisen mieliin tarttuvasti Inhasta, koska Vilja Perttola juonsi sen jälkeen sisään Claes Anderssonin ja I. K. Inhan – joka paljastuikin Markku Innoksi.
Lupaavin teksti kuultiin Anderssonilta: hieno runosikermä hänen isäsuhteestaan. Minua kiinnosti vielä erityisesti viimeisenä lavalle noussut Helena Ruuska, joka on saamassa valmiiksi elämäkerran Eeva Joenpellosta. Tekemäni kirjailijahaastattelu vuodelta 1974 on keskeisenä aineistona, kertoi Helena. Olemme aiheesta keskustelleet muutamaan otteeseen kuluneena talvena. Tätä kirjaa odotan.
Lepäilin päivällä ja tarkistin Sillanpää-opukseni pitkän henkilöhakemiston, jonka Pauliina SKS:stä lähetti. Nyt on se hanke jo painoon menossa, joten pääsen täysillä keskittymään Inhaan.
Sitten illalla oli sonnustauduttava Otavaan, oikein kirjailijajuhlaan, kustantajahan on täyttänyt pyöreitä vuosia. Olikin erinomaisen hauskat pippalot, mikä tietysti riippui seurasta. Sain tilaisuuden kiittää heti ala-aulassa Anna-Leena Härköstä mainioista kuunteluhetkistä autossa: hänen kirjansa Ei kiitos ja Kaikki oikein ovat Sari Mällisen lukemina olleet parasta viihdykettä matkoillani.
Pitkästä aikaa tapasin Jukka Pakkasen, joka kehaisi puolestaan Lavatähti-kirjaani hienoksi ja lämpimäksi. Miehet sen tuntuvat aina parhaiten ymmärtävän, lukevat ilmeisesti ilman kielteisiä ennakkoasenteita. Kirsti oli virkeänä liikkeellä, ja Juhani Seppänen valmistautuu jo Sastamalan avajaisten merkittävään juontotehtävään.
Mutta pian me yleisestä pörinästä irrottauduimme kabinettiin Pekka Tarkan ja Matti Suurpään kanssa, ja joukkoa kertyi lisää: Matti Klinge, Juha Vakkuri ja Vesakin reippaana. Muutama daami uskalsi käydä visiitillä: Jaana, Minna Castrén ja Sirpa Kähkönen. Oikein hauska kokoonpano, kustannus- ja kirjallisuuspolitiikkaa pantiin järjestykseen viinilasien koukistustahdissa. Mielipiteet sen verran suoria, ettei niitä voi tähän laittaa. Muistelmia oli tekeillä, Paavolaisestakin puhuttiin, Klingen päiväkirjaan tulossa kommentteja – veikkaan että kriittisiä.
Kiva ilta, virkistyneenä seippailin Sepänkadulle, missä yritin vielä katsella Venäjä-matsia tilanteessa 1-1, kunnes uni voitti. Aamuyöstä vasta näin tekstitv:stä jännittävän voiton.
12.5.2015