Nähty tulivuori Teide laavavirtoineen, kiipeilty ohuessa ilmanalassa, ihailtu mahtavia maisemia ja flamencoitu, joten pakolliset suoritettu. Voidaan ryhtyä omatoimisiksi.

Päivitimme eilen täkäläisestä tv:stä tuoreimman Alcantaran: Francon aika oli vähällä palata, mutta sotilaskaappaus epäonnistui. Jakso näytti varsin dramaattiselta. Antonio ja Merchedes pakomatkalla Pepen autossa, Miguel vaikeassa raossa, Ines vähää vaille pidätettynä, Hermione kuolemaisillaan jne. Jakso oli tämän vuoden tuotetta, joten odottanee Suomeen tuloa pari vuotta.

Seurasin myös netistä suorana lähetyksenä presidentti Niinistön puhetta Maanpuolustuskurssin tilaisuudessa yliopiston juhlasalissa. Ytimekkäästi puhuttu, puolustustahdon merkitys korostui kaiken välineitä ja organisaatiota koskevan kohinan rinnalla. Natoon ei liitytä, mutta edelleen presidentti elätti toivoa EU:n oman puolustuksen kohenemisesta. Pohjoismaiselle yhteistyölle raikuva kannatus. Implisiitti usko: Suomea voidaan puolustaa, jos määrärahat nousevat riittävästi.

Luen kaiken tärkeämmän sivuuttaen altaan reunalla John Meyerin mainiota muistelmaa: My Life with Judy Garland. Heartbreaker. Nuori pianisti ja laulunkirjoittaja vietti pari kuukautta vaikeata yhteiseloa 46-vuotiaan Garlandin kanssa ja onnistui kirjoittamaan siitä runsaat 300 sivua. Rentoa, huumorintajuista raportointia Garlandin joka hengenvedosta, viinaryypystä, pillerisatsista (runsas), laulusta jne. Loppu lähenee, mutta svengipitoisesti.

Sää edelleen taivaallinen. Kuultiin että siellä Suomessa on parikymmentä pakkasta, joten koettakaa kestää.