Kyllähän siitä Hesarin tuntee, vaikka sisältö tuntuu jotenkin kevyeltä ja ohentuneelta. Nyt kiinnitetään kaikki huomio muotoon, jutut jäävät toisarvoisiksi. Näin on muuallakin, sähköisissä ja tallenteissa: tarjotin on tärkein, ei niinkään tarjottava. Totutellaan rauhassa tabloidiin, kunhan jutut eivät mene ihan tableteiksi.

Lenkillä yliopiston kirjastossa (menee remonttiin 1.6.), lounaalla bistro Amandassa torin varrella ja piipahdus Otavassa, missä yritin puhua Sillanpään julkaisemisesta. Ei suurempaa innostusta. Enkelten suojatit ja muutkin hienot lapsinovellit ansaitsisivat uuden huomion näinä kaltoin kohtelun nousuaikoina, mutta kuka nyt enää Nobel-kirjailijasta kiinnostuisi.

Illalla kävin vielä huvin vuoksi Sarjakuvakeskuksessa piirtelemässä croqiita elävästä mallista. Viimeksi näitä harrastelin Hämeenkyrössä, siellä Kyrölän vapaassa taidepiirissä.

Ja piruako Downton Abbey piti näin traagisesti lopettaa ennen pitkää taukoa.